Vuosisadan ottelu

Vuoden 1938 nyrkkeilyottelun sankarista politiikan vertauskuva

Räjähtävä vasen koukku leukaan, oikea vatsaan, vielä vasen leukaan ja nyrkkeilyn raskaansarjan historian toiseksi lyhyin ottelu oli ohi Yankee-stadionilla kahdessa minuutissa ja neljässä sekunnissa.

Elettiin vuotta 1938 ja kesäkuun 22. päivänä yli 90 000 katsojaa ja miljoonia radion kuuntelijoita todistivat, miten afroamerikkalainen nyrkkeilyn raskaansarjan mestari, alabamalaisen maanviljelijän seitsemäs poika, vuonna 1914 syntynyt Joe Louis nakkasi kanveesiin natsi-Saksan edustajaksi leimautuneen Max Schmelingin kuin raivo härkä. Samalla lyhistyi symbolisesti myös natsismi amerikkalaisten silmissä ja Louis nousi rotuihin katsomatta demokratian malliksi, jota presidentti Rooseveltkin kehui julkisesti.

Miehet olivat otelleet New Yorkissa kaksi vuotta aikaisemmin ja tuolloin Louis oli heittosäkkinä 12 erää. Schmeling lähti otteluun vaivihkaa, sillä Hitleriä hävetti, että Schmeling otteli "neekeriä" vastaan. Kotimaahansa Schmeling palasi kansallissankarina, mutta ei koskaan liittynyt natsipuolueeseen.

Samalla kun Hitlerin juutalaisvastainen politiikka ja rotuoppi levisivät Euroopassa, levisi Amerikassa vastustus kaikkea sitä kohtaan, mikä edusti Hitleriä. Kun Schmeling saapui vuoden 1938 otteluun, oli Louisista hiljalleen muodostunut amerikkalaisen demokratian esimerkki, vaikka mustilla ei ollut edes äänioikeutta. Omien sanojensa mukaan Louis halusi vain kostaa.

Barak Goodmanin ohjaama elokuva Vuosisadan ottelu (Fight of the Century) kertoo paitsi ottelusta myös ennen sotaa edeltävistä, maailmanhistoriaa muuttavista vuosista sekä Saksassa että Yhdysvalloissa. Upeasti restauroitua ottelu- ym. materiaalia sitovat yhteen haastattelut, joissa nuo maagiset hetket kokeneet ihmiset kertovat tunnelmistaan lehtimiesten, ystävien, historioitsijoiden, valmentajien ja perheenjäsenten näkökulmista.

Joe Louis ja Max Schmeling tapasivat toisensa vielä toistakymmentä kertaa ja Schmeling auttoi Louisia taloudellisesti ja hän oli yksi Louisin arkunkantajista, kun Louis kuoli 1981. Schmeling myös maksoi Louisin hautajaiset. Louis puolusti menestyksellisesti mestaruuttaan 25 kertaa ja vetäytyi eläkkeelle 1947.

Hitler suuttui, kun Schmeling ei liittynyt natseihin ja lähetti tämän toistuvasti itsemurhatehtäviin. Schmeling otteli vielä viitisen kertaa ja häntä pidetään Saksassa suurena ihmisystävänä. Schmeling kuoli 99-vuotiaana 5.2.2005.

Elokuvan on tuottanut WbgH, USA, 2004.
www.pbs.org/wbgh/fight

Teksti: Aila Havia-Venäläinen
Kuva: Bettmann/Corbis