Kasvoista kasvoihin

Kristina Schulginin pitkä dokumenttielokuva ajasta, joka meillä useimmilla on edessämme, elokuva vanhuuden viimeisestä hoitopaikasta ja hoitajista.

Kasvoista kasvoihin on tarina hoitajien jokapäiväisestä työstä vanhusten parissa yhdellä vuodeosastolla 24 tuntia vuorokaudessa. Elokuva tuo katsojan eteen kahdeksan kuukauden seurannan tuloksena hetkiä, joita vieras ei koskaan tavoita.

Ohjaaja hahmottelee elokuvan seuraavien kysymysten avulla :

"Hoidetaanko sinua hyvin kun minä en ole läsnä?" Tämä tarina on myöskin elokuvantekijän/omaisen "Odysseija" laitoskuoleman ymmärrykseen. Vanhuuden kuoleman ongelma on pitkittynyt kuolema, lääketieteen edistys, kuolemattomuuden illuusio. Tuntematon pelottaa. Kuolema on ikuinen filosofinen kysymys jonka jokainen "lapsi" ennemmin tai myöhemmin joutuu kohtaamaan.

"Uskalsin katsoa tätä maailmaa jonka tiedän olevan, mutta jossa en halua olla." Elokuva ei halua ratkaista vaan näyttää. Kuoleman läheisyyden mukanaan tuoma vuorovaikutus vanhusten hoitotyössä on elokuvan painopiste. Tällä sairaalan osastolla ei paranneta sairautta, vaan hoivataan vanhuutta. Nämä vanhukset eivät kuulu moniarvoiseen yhteiskuntaan vaan kätkettyyn marginaalin. Hoitajat sen sijaan näkevät heissä elämän ja arjen. Hoitajat Marja, Kati, Margareta, Solveig, Liisa, Marja-Leena, Harri, Kurre...

"Tämä ei ole kuvastin, vaan kymmenen kuvastinta. Kuvajaisessa ehdin nähdä äitini kasvot heissä kaikissa, kymmenissä peileissä. Jäähyväisillä on tarkoituksensa."

käsikirjoitus, ohjaus, leikkaus Kristina Schulgin
kuvaus Timo Vähämäki, Kristina Schulgin, Esa Vuorinen
äänisuunnittelu Jorma Harjamäki
tuottaja Vesa Kantola

yhteistyössä
AVEK/Kari Paljakka
YLE TV-2 Dokumenttiprojekti /Iikka Vehkalahti
Työsuojelurahasto
Koskelan sairaala, Helsinki

tuotanto Kristalli-Filmi Oy, 2003