Sinisen linssin läpi

Jokainen on jonkun lapsi.

Niin kuin Nicola, rikkaan perheen lahjakas tyttö, joka lounasti parhaissa ravintoloissa ja ratsasti omalla hevosellaan. 15-vuotiaana hän antoi huvikseen pistää itseensä annoksen kokaiinia. Nicki on älykäs, huumorintajuinen ja selvästi poliisien lemmikki, joka jollain konstilla pitää itsensä niin huoliteltuna kuin heroiininkäyttäjä vaan voi.

Niin kuin Darlene, alkoholistivanhempien lapsi. Hän ei ota huumeita huvikseen, hän ottaa niitä tuskansa turruttamiseen.

Niin kuin Carlee, joka 28-vuotiaana näyttää viisikymppiseltä ja jonka poikaystävä ampui itseään, kun Carlee ehdotti aseellista ryöstöä huumeiden hankkimiseksi. Carleen vasemmassa käsivarressa on kämmenen kokoinen avohaava, josta hän on heroiinihuuruissaan poiminut olemattomia ötököitä. Yhdessä poliisin kanssa hän selailee perhealbumiaan ja katselee kuvia omasta lapsuudestaan. Yrityksistään huolimatta Carlee kuoli yliannostukseen vuonna 2001.

Niin kuin Randy, lupaava NHL-pelaaja, jolla oli vaikeuksia isänsä ja joka piti juhlimisesta. Randy eli kadulla kymmenen vuotta ja päätti jaksaa yrittää elämää ilman huumeita. Randy itsekin kauhistelee kuvia, joita hänestä on otettu, kun huumekohtaukset ovat pahimmillaan.

Huumeinen aika -teemaohjelmistoon kuuluva kanadalaisdokumentti Sinisen linssin läpi (Trough a Blue Lense) kertoo seitsemän vancouverilaispoliisin konkreettisesta työstä huumeidenkäytön ennaltaehkäisemiseksi.

Yksi näistä poliiseista on Al Arsenault. Hän näyttää luokkahuoneessa murrosikäisille nuorille diakuvaa salamavalossa olevasta 18-vuotiaasta tytöstä, joka on kuin kuka tahansa. Seuraava dia on samasta tytöstä puoli vuotta myöhemmin, tyttö on sekaisin ja haavoilla. Hänkin otti ensin huumetta huvikseen ja jäi koukkuun välittömästi.

Al Arsenaultin, Toby Hintonin, Len Hollingworthin, Walt McKayn, Dave Kolbin, Mark Steinkampfin ja Dale Weidmanin, eli The Odd Squadin, työympäristö kertoo yhteiskunnan hylkiöistä, jotka lymyävät porraskäytävissä ja elävät saastaisilla kaduilla. Jotkut ryöstelevät, jotkut kaivavat jätteitä, jotkut kerjäävät. Useimmat nuoret tytöt saavat huumerahansa prostituutiolla. Suurin osa heistä on ollut koukussa vuosia, jotkut vuosikymmeniä.

Poliisit tekivät töitä vuosia näiden katujen asukkien kanssa ja saavuttivat heidän luottamuksensa ennen kuin Al Arsenaultin mieleen tuli tehdä yhteistyötä narkomaanien kanssa. Al sai luvan kuvata tarinoita, joita hän kertoo nuorille. Narkomaanit toivovat, että edes joku jättäisi kokeilemisen sikseen nähtyään nämä tositarinat.

Elokuvan on ohjannut Veronica Mannix ja sen on tuottanut National Film Board of Canada, 2001

Kuva: TV2 Tiedotus