[Takaisin] Tapaus Friedman
(Capturing the Friedmans)Andrew Jareckin palkittu elokuva Jarecki oli aloittanut klovneista kertovan elokuvan tekemisen, kun hän haastatteli New Yorkin kuuluisinta klovnia, Silly Billyä. Pikkuväen ykkössuosikki osoittautui David Friedmaniksi, jonka isä ja pikkuveli tuomittiin pedofiileinä vankilaan. Davidilla oli paljon kerrottavaa ja Jarecki alkoi tehdä elokuvaa perheen tarinasta. Arnold ja Elaine elivät varakasta juutalaisperheen elämää New Yorkin Long Islandilla poikiensa Davidin, Sethin ja Jessen kanssa. Isä oli akateemisesti koulutettu, suosittu opettaja, joka piti pojille tietokonekerhoa kellarissaan. Kiitospäivän aattona 1987 poliisi rynni paikalle, takavarikoi löytämänsä lapsipornon ja pidätti perheen isän, joka sai syytöksen pedofiliasta. Perheen äiti ja David kertovat elokuvassa oman näkemyksensä, miten he eivät voineet uskoa, että mitään tällaista voi tapahtua. Vuosikymmenen mittaisen oikeusjuttujen ja syytösten kierteessä Arnold kielsi mitään tapahtuneen. Pojat kärttivät selitystä isältään uudestaan ja uudestaan, mutta tämä kertoi, ettei mitään tapahtunut. "Jos isä olisi tunnustanut tehneensä jotain mistä tämä koko sotku oli saanut alkunsa, niin se olisi selittänyt asian. En toivonut sitä, mutta ihminen tarvitsee jonkin selityksen, kun jotain selittämätöntä tapahtuu," kertoo Jesse, joka istui vankilassa 19-vuotiaasta 32-vuotiaaksi ja kantaa loppuikänsä elektronista valvontakahletta nilkassaan. Rikostutkijat haastattelivat kymmeniä poikia ja heidän perheitään. Toiset sanoivat, ettei mitään tapahtunut, toiset väittivät tulleensa raiskatuksi kymmeniä kertoja useiden vuosien ajan. Miksei kukaan kertonut mitään, ennen kuin poliisi tuli haastattelemaan. Lähiön yhteisö jakautui niihin, jotka uskoivat Arnoldin syyttömyyteen ja niihin, jotka olivat varma Arnoldin syyllisyydestä. Haastateltavina on muun muassa poikien koulukavereita, tietokonekurssien osallistujia, heidän vanhempiaan, rikostutkijoita, perheen asianajajia ja tuomion antanut tuomari. Arnoldin pedofilia on todistettu kahden erillisen tapauksen kohdalla, mutta entä ne sadat tapaukset, joista Arnoldia syytettiin. Jessen tapauksessa ei löydetty pitäviä todisteita. Todistajien manipulointi, valehtelua, poliisien ajojahtia ja painostusta. Olivatko he syyllisiä vai eivät? Jarecki ei tähän vastaa ja kuvituksena runsaasti käytetty Friedmanien omat kotivideot saavat katsojan tuntemaan itsensä tirkistelijäksi. Jarecki haastaa katsojan itsenäiseen ajatteluun ja objektiiviseen analyysiin tämän vähän surumielisen kauhutarinan parissa. Elokuva on palkittu 19 kertaa parhaana dokumenttina mm. Torontossa, Sao Paulossa, Madridissa ja Sundance -filmifestivaaleilla. Oscar-ehdokkuuden lisäksi elokuvalla on ollut 5 muuta ehdokkuutta. Tuotanto: HBO Documentary, Notorious Pictures, USA, 2003 Kuva: YLE Kuvapalvelu [Takaisin] |