MILLHOUSE - VALKOINEN KOMEDIA

Juuri virallinen valtarakenne ja amerikkalainen ''keskinkertaisuuden fasismi'' olivat hänen maalitaulujaan. Pyrkiessään paljastamaan virallisen totuuden kaksinaismoraalin ja onttouden hän loi samalla poliittista elokuvaa tavalla, joka innoitti dokumenttielokuvan tekijöitä ympäri maailmaa.

25. tunnilla peräkkäisinä sunnuntai-iltoina, alkaen 11.4. klo 23.45, nähdään kolme Emile de Antonion elokuvaa. Aloituselokuvana nähdään Millhouse: Valkoinen komedia (Millhouse: A White Comedy). 18.4. on vuorossa Underground ja 25.4. Hoover ja minä (Mr. Hoover and I)

Millhouse: Valkoinen komedia on 1971 valmistunut poliittinen dokumentti, joka teki historiaa menestymällä myös kaupallisesti. Tosin elokuvan ohjaaja Emile de Antonio sai kokea myös menestyksen varjopuolet joutumalla vainottujen listalle USA:ssa kommunismista syytettynä.

Elokuva sijoittuu aikakauteen, jolloin Yhdysvalloissa poliitikot ja tiedotusvälineet hyödynsivät kilpaa ''hiljaisen enemmistön'' kommunisminpelkoa mitä värikkäimmillä tavoilla.

Teoksen päähenkilönä on presidentti Richard Milhous Nixon, jota koskevasta uutisaineistosta de Antonio on dokumenttinsa suurimmaksi osaksi koostanut. Elokuvan huumori on mustaa, traagiseen sävyttynyttä. Alaotsake ''Valkoinen komedia'' viittaakin niihin valkoihoisiin protestanttipiireihin amerikkalaisessa keskiluokassa, joiden oma mies Nixon oli.

Dokumentin koomisimpiin kohtauksiin kuuluu ehdottomasti Nixonin legendaarinen televisiopuhe, jossa hän puolustautuu lahjussyytteitä vastaan selvittämällä varallisuutensa perinpohjaisesti, pennilleen. Samalla hän hyödyntää häikäilemättä median suoman mainosmahdollisuuden ryöpyttämällä selontekonsa ohella voimakkaasti vastustajiaan. Nykyään puheella on huomioarvoa, mutta aikanaan se vaikutti kansaan sataprosenttisella teholla.

• Ohjaaja: Emile de Antonio
• Tuotanto: Sphinx Productions, 1971