VAIENNUT VIULU

Eino Poutiainen on liikuttunut, itkua vailla, viimeistä päiväänsä eduskunnassa 14. tammikuuta 1972, lähdössä kotiin Laina-vaimon ja lasten luo, takaisin metsätöihin. Jos ovat tämän päivän kansanedustajat enempi etäisen oloisia niin sitä ei voi sanoa Eino Poutiaisesta. Hänestä huokuu aito kansanläheisyys, maanläheisyys. Poutiaisen metsästä käy aito, lämmin henkäys. Todella kaukana on markkinavoimien kumu.

Karpon dokumentti elää Poutiaisen elämää aidosti - kuvaus ja kohde ovat yhtä. Poutiainen esittelee satavuotiaan lapsuusaikaisen mökkinsä, jonka tupa oli niin kylmä, että tarjetakseen oli mentävä kamariin nukkumaan. Parhaimmillaan kamarissa nukkui yhdeksän Poutiaista ja viisi vierasta kulkijaa. ''Uamuyöstä isänmuan henki haisi niin voimakkaasti, jotta lähimmäisen rakkauven hengen piti kukoistaa myös täyessä mitassaan'', kuten Eino Poutiainen olot kiteytti.

Poutiaisen mukana kuljetaan kappaleen matkaa eduskunnasta tukkisavottaan. Poutiaisen persoonaa ja merkitystä arvioivat poliitikot Pauli Räsäsestä ja Ralf Fribergistä Veikko Vennamoon. Aviomiehen rooli valaistuu Laina Poutiaisen vakaista kommenteista ja suhde lapsiin itse olemuksista.

Eino Poutiainen (1917-1979) aloitti edustajantyöt huhtikuussa 1970 SMP:n nimissä. SMP:tä ei enää ole - ovat Perussuomalaiset 26. lokakuuta 1995 lähtien.

• Ohjaaja: Hannu Karpo, TV2 1972