PITKÄ LYHYT MATKA
"Narkomaanit on ehkä parhaita ihmisiä pettämään itseään", hymähtää Tero kesken heroiinipiikityksen. Teron heroiinikierre alkoi kymmenisen vuotta sitten. Muutaman kerran hän on yrittänyt päästä siitä irti, mutta muutamaa viikkoa kauemmin ei vetämätöntä kautta ole kestänyt.
Jyrki Heinosen elokuvassa Pitkä lyhyt matka on henkilökohtainen ja kipeä kertomus yhdestä ihmisestä. "Haluan dokumentillani kertoa sen välillä unohdetun asian, että narkomaani on muutakin kuin rikollinen ja hylkiö", kertoo ohjaaja itse.
Kiinnostus dokumentin tekemiseen alkoi, kun eräänä syyspäivänä 1998 hän odotti raitiovaunua Koffin puiston pysäkillä. Hänen vieressään seisoi noin 16-vuotias poika heroiiniruisku kädessään. Ennen raitiovaunun saapumista poika kopautti ruiskua puun kylkeen. "Miksi poika teki niin, vaikka ei pistänyt itseään siinä pysäkillä? Oliko se keino saada huomiota?"
Huumeiden käyttö koskettaa usein myös läheisiä. "Usein tuntuu, että meillä on kotona kävelevä ruumis. Itsesyytökset ovat aika kovat", kertoo Teron äiti. Mikä teki herkästä pojasta narkomaanin? Itse Tero kertoo nopean onnen tavoittelusta. Koukkuun jääminen on kuitenkin kova paikka. Lyhyt matka onneen, pitkä parantumiseen.
Huumevieroitukseen pääseminen ei ole itsestään selvä juttu. Terokin saa taistella kuukausitolkulla byrokratiaa vastaan.
Elokuva lopulla Teron elämä on ainakin sillä hetkellä hyvällä mallilla. Hän asuu 90-vuotiaan vaarinsa ja lonkkansa murtaneen mumminsa luona. Tero tuntee olevansa tarpeellinen ja puolestaan hänelle mummin ja vaarin luona oleminen merkitsee kotia, normaalia elämää.
- Ohjaaja: Jyrki Heinonen
- Tuottaja: Taik, Taidekasvatuksen laitos ja Dokumenttiprojekti, 2001
Päivitys: 30.8.2001 U.E.
