SYYTTEITÄ UTOPISTILLE - EDVARD GYLLING JA PUNAINEN KARJALA 1920-1935

Populaarissävytteisessä ja jopa tieteellisessä Karjalaa koskevassa keskustelussa ja kirjallisuudessa käsitteet ja asiat ovat usein hämärtyneet. Elokuva selkiinnyttää osaltaan tätä keskustelua ja asettaa myös Gyllingin työn oikeisiin mittasuhteisiin. Edvard Gyllingiä on tutkittu hyvin vähän eikä hänestä ole aikaisemmin tehty yhtään elokuvaa.

Venäjän vallankumous 1917, Suomen sisällissota 1918 ja niiden jälkeinen aika kietoutuivat toisiinsa Karjalan kohtaloissa niin, että ne muodostivat kolmiyhteyden, jossa tulevaisuudessa häämötti uusi, parempi, tasa-arvoisempi maailma.

Edvard Gylling oli tilastotieteen dosentti Helsingin yliopistossa. Hän oli myös talousmies ja oli perehtynyt talonpoikaisasioihin, kuten Leninkin. Väitöskirjansa Gylling teki Suomen torpparilaitoksesta. Vaikka hän olikin lähtöisin keskiluokkaisesta porvarisperheestä, hän liittyi sosialistisiin opiskelijoihin ja toimi mm. Sosialisti-lehden päätoimittajana. Gylling oli aktiivisesti mukana työväenliikkeessä ja toimi myös kansanedustajana Suomessa. Hän oli yksi harvoista, jotka vastustivat vuonna 1918 aseellista toimintaa. Vallankumoukseen hän lähti mukaan, koska oli solidaarinen työväestölle. Hänet nimitettiin punaisen Suomen Kansanvaltuuskunnan raha-asioiden hoitajaksi. Keväällä 1918 Gylling pakeni etsintäkuulutettuna vallankumousjohtajana Viipurista Ruotsiin ja siirtyi sieltä myöhemmin Venäjälle.

Tartossa solmittiin 1920 rauha Suomen ja Neuvosto-Venäjän välillä. Suomi vaati Itä-Karjalaan neutralisoidun demarkaatiolinjan ja takeita Itä-Karjalan autonomiasta. Tähän saumaan sopi kuin tilauksesta Gyllingin suunnitelma Karjalan Työkansan Kommuunista. Lenin osasi tarttua tilaisuuteen ja niin Gylling sai projektinsa.

Gylling suunnitteli aluksi Pohjois-Skandinaviassa tehtävää vallankumousta ja haaveili punaisesta Suur-Suomesta. Hän oli kuitenkin fennomaani, jolla oli samanlaisia ajatuksia kuin kansallisromanttisilla karelianisteilla. Hän uskoi vakaasti suomensukuisten kansojen ikiaikaiseen verisukulaisuuteen. Hänen fennomaniansa ja marxilainen ajattelunsa yhdistyivät unelmassa punaisesta Karjalasta.

Karjalalle myönnettiin Gyllingin vaatima laaja talousautonomia. Myöhemmin kommuuni sai vankemman valtiollisen statuksen, se muutettiin Karjalan Autonomiseksi Tasavallaksi, jonka pääministeri Gylling oli. Gylling oli siis Karjalan valtion perustaja. 20-luku oli vahvan taloudellisen ja henkisen kasvun aikaa. Karjalaan muutti myös tuhansia amerikansuomalaisia rakentamaan sosialismia. Vaikka suomalaisten osuus väestöstä oli koko ajan suhteellisen pieni, oli heidän merkityksensä hallinnossa ja kulttuurielämässä suuri.

Monet uskoivat utopian olevan toteutumassa, kunnes Stalin pakkokollektivisointeineen ja terroritoimineen tuhosi tämänkin unelman. Gyllingin kohtalo oli traaginen - hänet teloitettiin 1938 Moskovassa. Mutta myytti kansanystävästä, taitavasta hallintomiehestä ja hyvästä ihmisestä elää yhä.

Dokumenttielokuvassa haastatellaan Gyllingin tunteneita henkilöitä ja muita aikalaisia. Elokuvaan on myös löydetty Suomessa ennen näkemätöntä arkistomateriaalia. Asiantuntijana on toiminut fil.tri Markku Kangaspuro, joka on tehnyt laajan väitöskirjan Neuvosto-Karjalan itsehallinnosta ja suomalaisten punaisten osuudesta siinä.

• Ohjaaja: Seppo Rustanius
• Tuottaja: Illume Oy ja TV2 Dokumenttiprojekti