TIE TUNTEMATTOMAAN

Kesällä 1917 Suomessa oli vielä noin 140 000 venäläistä sotilasta. Heitä kotiutettiin jatkuvasti. Tammikuussa 1918 venäläisiä joukkoja oli vielä noin 40 000. Jotkut historiantutkijat puhuvat isommastakin määrästä.

Kun sisällissota syttyi tammikuussa 1918 valkoisen Suomen alueella oli noin 10 000 venäläistä sotilasta. Itse asiassa joukko oli kansainvälinen. Sotilaat olivat kansallisuuksiltaan virolaisia, liettualaisia, latvialaisia, inkeriläisiä, ukrainalaisia, valkovenäläisiä, isovenäläisiä ja puolalaisia. Mutta valkoinen Suomi leimasi kaikki "venäläisiksi". Kirjailija Kyösti Vilkuna teloitti tovereidensa kanssa Kotkassa 16 venäläistä. Tosin heistä suurin osa oli virolaisia ja yksi inkeriläinen.

Valkoisen historiankäsityksen mukaan "vapaussota" alkoi Etelä-Pohjanmaalta. Suomen itsenäisyyden olivat tunnustaneet Venäjä ja monet muut maat. Kysymys oli siitä, että Mannerheim valkoisine armeijoineen halusi ajaa venäläiset pois Suomesta. Venäläiset riisuttiin aseista. Ensimmäinen aseistariisuminen oli tapahtunut jo Karjalassa. Valkoisen Suomen alueella venäläiset luovuttivat aseensa lähes ilman mitään taisteluita.

Oulussa oli yhteenottoja muutamilla paikkakunnilla eriasteisia kahakoita.

Elokuvassa kuvataan tapahtumia Pietarsaaressa ja Uudessakaarlepyyssä. Venäläiset ihmettelivät valkoisten aikomuksia. Pietarsaaressa sotilaita tapettiin sänkyyn, Uudessakaarlepyyssä sota alkoi korvapuustilla. Ylisummaan venäläiset eivät olleet halukkaita saati sitten valmistautuneet mihinkään sotaan valkoisia vastaan. Monella paikkakunnalla he antoivat puolueettomuusjulistuksia.

Mannerheim kehotti venäläisiä luovuttamaan aseensa. He saisivat vapaan pääsyn kotimaahansa. Kuitenkin Mannerheimin käskystä kaikki venäläiset piti tarkoin tutkia: vallankumoukselliset ja bolsevikit piti laittaa vankileireille, pitää pantteina. Samaan aikaan Mannerheim suunnitteli joukkojen kotiuttamista.

Kuljetuksista on säilynyt niukasti asiakirjoja. Venäläisiä kerrotaan viedyn Sortavalan ja Lieksan kautta Venäjälle. Rautatie- ja maantieyhteydet olivat olemattomat. Helmikuussa kuljetukset keskeytettiin. Vankileireillä virui tuhansia venäläisiä sotilaita. Heistä lähes sata teloitettiin Uudessakaarlepyyssä, Vaasassa ja Oulussa kymmeniä. Kerrotaan venäläisiä viedyn Vaasassa Sundominlahden jäälle "hevoskuormittain". Keväällä merestä löytyi ruumiita.

Säilyneiden niukkojen vankiluetteloiden mukaan Pohjnmaalla vangituista venäläisistä sotilaista katosi noin 1500 miestä, tavalla tai toisella. Joensuussa löytyi sattumalta 1967 venäläisen joukkohauta. Siinä arveltiin olleen noin sadan venäläisen luut. Ne siirrettiin sittemmin Joensuun ortodoksiselle hautausmaalle. Kumpua koristavat yksinkertaiset saniaiset. Tampereella valkoiset teloittivat noin 250 venäläistä sotilasta rautatieaseman lähellä olevan peltimakasiinin seinustalle. Ruumiskasoista on olemassa valokuvia ja alkuperäinen rakennus on vielä olemassa Tampereella.

Tammikuussa 1918 Suomi ei ollut sodassa Venäjän kanssa. Senhän Mannerheimkin totesi julistuksessaan venäläisille sotilaille. On aika vaikea tulkita Suomen sisällissotaa "vapaussodaksi". Elokuvassa pyritään jäljittämään näkökulmia, jotka antavat uutta valoa venäläisten sotilaiden kohtaloihin ja tapahtumiin.

Kun valkoiset valtasivat Viipurin he teloittivat poliittisilta mielipiteiltään myös valkoisia venäläisiä. Jopa sellaisiakin, jotka olivat avustaneet paikallista suojeluskuntaa. Näistä teloituksista on yleisesti phuttu. Mutta vasta nyt elokuvassa kerrotaan ensimmäistä kertaa valkoisten itse tekemästä kuulustelupöytäkirjasta tuosta Viipurin verilöylystä. Pöytäkirja on Paavo Minkkisen yksityisarkistosta ja sinne se on joutunut kuulustelulautakunnan sihteerin kautta. Asiakirja tuli esille 80-luvun lopulla. Sitä ei ole käsitelty julkisuudessa ennen tätä elokuvaa. Asiakirja oli määrä pitää visusti salassa tutkimuslautakunnan sihteerin vaatimuksesta.

Kuulustelupöytäkirja on siitä harvinainen, että siinä valkoiset itse tunnustavat ampuneensa venäläisiä siviileitä Viipurissa keväällä 1918. Verilöyly oli ilmiselvää etnistä puhdistusta. Venäläisiä ammuttiin sen takia, että he olivat venäläisiä.

Viipurin linnan takana olevat vallit ovat samassa tilassa kuin 1918 silloin kun valkoiset toimeenpanivat venäläisten verilöylyn. Teloituksesta on olemassa kirjallisen kuvauksen lisäksi kolme valokuvaa. Joukkoteloituksen suorittaneita ei koskaan laitettu edesvastuuseen. Kuulustelupöytäkirja ei kerro, kuka oli käskyt antanut. Elokuvan tekijät joutuivat monta kertaa sen tosiasian eteen, että venäläissyntyisissä suomalaisissa elää vieläkin kauhu ja pelko kevään 1918 tapahtumista.

Elokuva raottaa osaltaan sitä salaisuuksien verhoa, joka kätkee taakseen venäläisten sotilaiden kohtalon valkoisen Suomen alueella sisällissodan aikana. Elokuvassa käsitellään myös siviilien kohtaloita. Kansallisarkistossa on satoja venäläisten siviilien kuulusteluasiakirjoja. Valkoiset pyrkivät ajamaan kaikki venäläiset pois Suomesta keväällä 1918. Helsingin Sanomissa kehotettiin kaikkia venäläisiä poistumaan maasta "oman turvallisuutensa vuoksi".

TIE TUNTEMATTOMAAN-dokumentin tuotanto

• Illume Oy/Jouko Aaltonen & TV 2 Dokumenttiprojekti/Jarmo Jääskeläinen