JÄLKIPUHDISTUS

Dokumenttielokuvassa Jälkipuhdistus tutkija Jouni Eerola arvioi, että tämä luku on kuitenkin viimeisimpien tutkimusten mukaan liian pieni. Eerola esittää, että vankileirikuolleisuutta on vaikea tarkasti laskea. Hänen arvionsa mukaan yli 15 000 ihmistä menehtyi vankileireillä ja välittömästi vapautuksen jälkeen.

Suomen sisällissotaa on nimitetty kansalaissodaksi, vapaussodaksi, luokkasodaksi, punakapinaksi. Vieläkään ei olla yksimielisiä, mikä sota se oli. Edelleen valkoisen Suomen perinne puhuu vapaussodasta ja punaisen Suomen traditio luokkasodasta. Ilman poliittisia kannanottoja se kuitenkin oli sisällissota. Vaikka valkoisten puolella taisteli saksalaisia ja punaisten rinnalla vähäinen määrä venäläisiä.

Sisällissodasta kirjoitetut historiat ovat olleet voittajan, valkoisten historiaa. Punaisten on ollut pakko vaieta omista kokemuksistaan ja kertomuksistaan julkisesti. Vielä tänäkin päivänä monet punaiset eivät mielellään muistele sodan tapahtumia. Eikä sisällissodan haavat ole vieläkään arpeutuneet.

- Kirkko ei ole virallisesti ollut tasapuolinen sodan osapuolia kohtaan. Valkoiset se on tunnustanut, punaisia ei. Piispa Erik Vikströmillä olisi ollut mahdollisuus viime vuonna Tammisaaren punaisten muistomerkin paljastustilaisuudessa esittää punaisille anteeksipyyntö. Sitä hän ei tee. Dokumentissa on kuvattu tilaisuus Tammisaaressa jo aiemmin pystytetyn, vankileirillä kuolleiden punaisten muistomerkillä, kertoo Jälipuhdistus-dokumentin tekijä Seppo Rustanius.

- Se, mitä todella tapahtui Suomen sisällissodassa keväällä 1918 on vieläkin osittain hämärän peitossa. Heikki Ylikankaan punaisten kertomuksiin perustuva tutkimus Tie Tampereelle on osittain raottanut verhoa.

Jälkipuhdistus-dokumentti kertoo kolmen punakaartilaisen tarinan. Ja punaisten lapset saavat tilittää kansalaissodan aikana kokemiaan tuntoja. Elokuvasta saa aavistuksen siitä, miksi valkoiset ovat yrittäneet salailla ja peitellä tekemiään raakuuksia sodan aikana.

Oikeushistorian dosentti Jukka Kekkonen on tutkinut sisällissotia. Valkoisten punaisille langettamat tuomiot 1918 olivat poliittisia tuomioita. Vailla juridisia perusteita. Valkoisten harjoittama oikeudenkäyttö tulisi perusteellisesti tutkia, jotta punaisten kärsimä vääryys oikaistaisiin. Näin ajattelevat monet punakaartilaiset ja heidän jälkeläisensä.

Valkoinen Suomi leimasi punaiset roistoiksi ja ryöväreiksi. Propagandaa käytettiin hyväksi molemmin puolin. Kumpikin osapuoli syyllistyi väkivaltaan taistelujen ulkopuolella. Jaakko Paavolainen on parikymmentä vuotta sitten tehnyt seikkaperäisen tutkimuksen Valkoien terrori ja Punainen terrori Suomessa 1918.

Historiantutkimuksessa on punaista terroria luonnehdittu spontaaniksi, tilannesidonnaiseksi ja epäsystemaattiseksi. Valkoisten joukkojen harjoittama väkivalta oli järjestelmällistä, harkittua, johdonmukaista teloittamista. Ja siis tehokkaampaa. Valkoiset tappoivat noin seitsemän kertaa enemmän punaisia kuin mitä punaiset surmasivat valkoisia.

Usein on esitetty arvelu, että valkoiset sullloivat yli 80 000 punaista vankileireille (punaiset nimittivät niitä keskitysleireiksi ja kuolemanleireiksi) tuhotakseen niin paljon punaisia kun se vain olisi ollut mahdollista. Vankileireillä kuolleet on nähty myös valkoisen terrorin uhreina.

• Ohjaus:Seppo Rustanius
• Tuotanto Filmikompleksi/TV 2 Dokumenttiprojekti