WIIPURINI

- Katselen kaupunkia niine silmin, joine katselin sitä silloin, kun se oli minun ja kaikkien karjalaisten ikioma Wiipuri, hän jatkaa. Talvisodan syttyessä olin 8 -vuotias, joten muistan kaiken olennaisen (sic). Pirssimiehen poikana sain kuulla kaupungista ja sen asukkaista ikään kuin keittiön kautta kaiken. Niin minusta ainakin tuntui. Siitä siis kerron.

- En ole muistelijatyyppi - sellainen, joka muistaisi jokaisen koulutoverinsa ja opettajansa nimen puolen vuosisadan takaa. Wiipuri elokuvana on minua kuitenkin kiehtonut kuusikymmenluvulta lähtien. Vasta nyt - TV:n Dokumenttiprojektin käynnistyttyä sain mahdollisuuden sen tekoon.

- Hoen käellessäni "ja ljublu eta mesta", rakastan tätä paikkaa. Niin todella teen. Vaikka kaupungin nylytilaa ja kuntoa päivitelläänkin, niin minusta Wiipuri on ylivoimaisen kaunis sellaisena kuin se on. Sitäpaitsi venäläiset kunnostavat vanhaa kaupunkia pieteetillä. Se vie aikaa, mutta heillä on sitä.

- Kun sanoin, että taisi tulla sisäpiirin juttu, tarkoitan sitä, että ulkopuolisen voi olla vaikea ylläpitää kiinnostusta viidenkymmenen minuutin ajan, kun näytetään rauniokaupunkia, kerrotaan lapsekkaita tarinoita ja soitetaan tuttua musiikkia - ei kuitenkaan Humupekkaa. Olen onnellinen, että sain tehdä elokuvan elokuvana, siis filmille. Videona siitä olisi tullut liian teräväpiirteinen - arkinen.

• Ohjaus ja käsikirjoitus: Eeli Aalto
• Tuotanto: TV2 Dokumenttiprojekti