Takaisin ![]() | |
MAATA MAATTOMILLE![]() Koko Etelä-Afrikan historia kertoo maasta - sen menettämisestä ja hankkimisesta. Maasta on taisteltu yli 300 vuoden ajan: ihmisiä on karkotettu parhaalta maalta, pois uusien omistajien tieltä. Miljoonat maaseudun asukkaat ovat joutuneet lähtemään ja luopumaan maaseudun tarjoamasta elannosta. Tämä on johtanut ylikansoittumiseen ja siihen, että pieni ihmisjoukko käyttää maata hyväksi. Monet eteläafrikkalaiset yhteisöt haaveilevat paluusta esi-isiensä maille, mutta harvat pystyvät siihen. Eräs ryhmä vaatii itselleen aluetta Kalaharin kansallispuistosta. He ovat maan alkuperäisten asukkaiden suoria jälkeläisiä. Heidän esi-isänsä on vuosisatojen ajan systemaattisesti pakotettu pois mailtaan. Vasta nyt, kun maalakia on muutettu, tälläkin yhteisöllä on mahdollisuus vaatia takaisin maata, joka kerran oli heidän. Botshabelon kaupunkia käytettiin apartheidin aikana ihmisten kaatopaikkana. Sinne on päätynyt satojatuhansia kodeistaan karkotettuja ihmisiä. Osa ihmisistä on jäänyt työskentelemään valkoisten farmareiden tiloille. Palkaksi he saavat asua maanviljelijän mailla. Mutta työn jatkuvuudesta ei ole takeita; lähtö voi olla edessä koska tahansa. Myös pastori Vercuil on häätänyt perheitä pois tilansa mailta, koska hän haluaa myydä kotinsa. Ostaja on jo tiedossa, mutta hän haluaa tilan vain, jos kaikki alueen asukkaat lähtevät. Ja kaikki eivät suostu lähtemään. Mustan väestön olo on tukala, mutta tuskinpa valkoisten maanviljelijöidenkään osa on helppo. Heidänkin juurensa ovat olleet jo useiden sukupolvien ajan syvällä tämän kiistanalaisen maan mullassa.
| |
Back ![]() | |
Päivitys: 28.6.2000 U.E. ![]() |