PIKKUKAUPUNGIN POLLARI

Äitinsä ja poikansa kanssa asuva, vaimostaan eronnut Ivashkov> on oman yhteisönsä sankari. Vanhukset näkevät hänessä ritarin ja hyväntekijän. Kun yhdeltä kaupungin mummolta varastettiin kana, Ivashkov otti varkaan kiinni ja antoi tälle kaksi vaihtoehtoa: joko oikeuteen tai mummolle töihin. Neljä päivää varas kantoi vettä, pilkkoi puita ja kuopi maata. Yksinäiset naiset näkevät Ivashkovissa kunnon miehen. Avioliitosta he eivät haaveile, mutta kelpuuttavat hänet seurakseen koska vain.

"Moskovassa elämä saattoikin muuttua, mutta peräkylässä kommunismin aave talsi edelleen" - tähän kertojan väitteeseen on helppo yhtyä. Asunnot ovat alkeellisia, naiset pyykkäävät vaatteita järvessä ja lehmät ja vuohet kulkevat vapaina pitkin pikkukaupungin katuja. Kaupan hyllyt eivät notku tavaroiden paljoudesta; purkkaa kaipaavia tyttöjä kehotetaan tulemaan parin päivän kuluttua uudelleen. Rautatieaseman kaupustelijalta voi ostaa vanhaa olutta.

Elanto on niukka. Työpaikan voi saada jommastakummasta läheisestä tehtaasta, joista molemmista palkka maksetaan valmiina tuotteina. Vain eläkeläiset näkevät säännöllisesti rahaa, mutta heidänkin ruplansa kuluvat usein seuraavan sukupolven juopotteluun. Näiden vanhusten kodeissa Ivashkov pyrkii pistäytymään usein, vaikka ei pystykään muuttamaan niissä vallitsevia olosuhteita.

Ivashkovin poliisiautokaan ei ole viimeisintä huutoa, mutta asiakkaat eivät ole valittaneet. Ivashkov on irrottanut ristikon ohjaamon ja häkin välistä ja kuljettaa pidätettyjä kuin matkustajia ikään, vaikka ylemmät poliisiherrat eivät tästä pidä. Kuljetettavien määrä on tosin vähentynyt, sillä kaupungin kerrotaan rauhoittuneen melkoisesti. Kiusankappaleet ovat häkissä ja pikku konfliktit sammuvat alkuunsa - ja elleivät sammu itsestään, ne sammutetaan: eräskin humalainen saa myyjättäreltä turpiin kaupan ovella.

Miliisin löylyttäminen on ollut Venäjällä aina kunnia-asia. Kotona ollessaan Ivashkov ei ole virkamies. Aivan hiljan roskasakki tulikin hänen ikkunansa alle ja huusi hänet ulos. Neljä miestä ei ole koskaan kellistänyt häntä, mutta kun hyökkääjiä nyt oli paljon, hän sai köniinsä. Löylytyksen jälkeen vihamiehet lähtivät ryyppäämään voiton kunniaksi, mutta aamulla Ivashkov pakkasi uniset ja krapulaiset miehet maijaan ja kuljetti kamarille. Omaisten lähetystö sai miehet vapaiksi tarjoamalla Ivashkoville pontikkaa ja pikkusuolaista.

Ihan kaikkea korkeammat poliisiviranomaiset eivät kuitenkaan katsele sormiensa läpi. Ivashkovkin korvataan lopulta toisella miliisillä - ainakin väliaikaisesti.

• Ohjaaja: Aleksei Shipulin, Venäjä, 1999