Der Alexanderplatz eli Alexander-aukion oli Itä-Berliinin keskusta. Nimensä aukio sai Venäjän keisari Aleksanterilta, joka vieraili keväällä 1805 Preussin kuninkaan Friedrich Wilhelm III luona liittoutuakseen tämän kanssa Napoleonia vastaan. Toisessa mailmansodassa aukio tuhoutui täysin. Vuosina 1966-1971 se rakennettiin kokonaan uudelleen ja siitä tehtiin kommunistisen Itä-Saksan pääkaupungin eli Itä-Berliinin näyteikkuna. Marraskuun 4:nä päivänä 1989, muutama päivä ennen kuin DDR joutui avamaan Berliinin muurin, Alexanderplatzilla järjestettiin DDR:n historian suurin mielenosoitus teemana 'Demokratie - jetzt oder nie', kansanvalta nyt tai ei koskaan. Tunnetuimpia nähtävyyksiä Alexanderplatzilla ovat TV-torni sekä Weltzeituhr (maailmankello), joka näyttää monen pääkaupungin aikaa. Kirjailija Alfred Döblin nimitti vuonna 1929 kuuluisimman kirjansa 'Berlin Alexanderplatz' aukion mukaan. Der Fernsehturm Berliinin TV-torni on 368 m korkea ja siten Euroopan korkeimpia rakennuksia. Torni on kylmän sodan arkitehtuurin todiste. Se rakennettiin vuosina 1965-1969 ja sen piti olla sosialistisen yhteiskunnan näkyvä symboli, ateistisen DDR:n pääkaupungin 'kruunu'. Auringonpaisteessa tornin ikkunoista heijastuu valoristi, jota Berliiniläiset kutsuivat hymyssä suin 'paavin kostoksi'. Tornin huipulla on pallo, jonka sisällä on pyörivä ravintola (noin 200 paikkaa) ja näköalakerros. Charlottenburgin linna rakennettiin kuningatar Sophie-Charlotten aloitteesta vuosina 1695-1742. Myöhemmin täällä asui Friedrich der Große, Fredrik Suuri, Preussin kuuluisin kuningas. Caspar David Friedrichin ja muiden saksalaisten romantikkojen teoksia voi katsoa linnan suuressa 1700- ja 1800-luvun taidekokoelmassa. Linnan pihassa sijaitsee Karl Friedrich Schinkel - paviljonki, jossa on näytteillä klassisismin ajan veistoksia, tauluja, huonekaluja ja posliinia. 1697 rakennettu linnan puisto on ihanteellinen paikka vaikkapa sunnuntaikävelylle. Linnaa vastapäätä on Egyptiläinen museo, jossa voi ihailla muinaisegyptiläisiä taideteoksia. Museon tunnetuin esine ja yleisömagneetti on 3400 vuotta vanha kuningatar Nefertitin rintakuva. Voitonpylväs / Die Siegessäule on 69 m korkea ja sijaitsee Tiergarten-nimisessä kaupunginosassa keskellä leveää paraatikatua. Se rakennettiin 1864-1874 muistomerkikisi Preussin sotillaallisista voitoista Tanskaa, Itävaltaa ja Ranskaa vastaan. Rakennuttaja keisari Wilhelm I halusi, että tornin rakennusmateriaaliksi käytettäisiin sotasaalista. Sen takia tornin ulkokuori on tehty mm. kullattuista kanuunanpiipuista. Tornin huipulla on näköalatasanne, josta näkee koko Berliinin kaupungin - mikäli sää sallii. Nykyään voitonpylväs on 'Love Parade' - tapahtuman keskipiste. Yli miljoona ihmistä osoittaa täällä vuosittain juhlien muodossa mieltään seksuaalisen tasavertaisuuden puolesta. Tacheles tarkoittaa 'puhua selvää tekstiä, puhua suoraa asiaa'. Viime vuosina saman nimisestä taiteilijayhteisöstä Berliinin Oranienburger Straßella on tullut turistinähtävyys. Vuonna 1990 noin 50 taiteilijaa valloitti vanhan, sodassa pahoin vaurioittuneen talon, joka oli määrä räjäyttää ja purkaa. He perustivat vapaan taiteilijayhteisön. 1992 he onnistuivat saamaan kiinteistön rakennussuojelun piiriin ja ovat sittemmin toimineet nuorten taiteilijoiden mesenaatteina antamalla heille työtiloja ja järjestämällä kansainvälisiä taidenäyttelyitä. Rakennus sijaitsee kalliilla alueella ja kansainväliset sijoittajat havittelevat tonttia itselleen - Tacheles on siis uhanalainen nähtävyys. Olympiastadion Berliinin Olympiastadion valmistui ennätysajassa, vain kahdessa vuodessa (1934-1936). Täällä järjestettiin vuoden 1936 kesäolympialaiset. Alunperin stadionille mahtui 110.000 katsojaa. Stadion remontoitiin vuoden 1974 jalkapallon MM-kisoja varten ja osia siitä katettiin. Nykyään sille mahtuu 75.000 katsojaa. Urheilutapahtumien lisäksi stadionilla järjestetään myös rock-festivaaleja. Checkpoint Charlie on entinen tarkastuspiste Länsi- ja Itä-Berliinin rajalla. Liittoutuneiden sotilaat, diplomaatit ja muut ulkomaalaiset joutuivat ylittämään rajan täällä, saksalaisilta Checkpoint Charlie oli suljettu. Kylmän sodan pahimpina aikoina (27.10.1961) neuvostoliittolaiset ja amerikkalaiset tankit seisoivat täällä vastakkain noin 200:n metrin etäisyydellä ja tähtäilivät toisiaan. Muurimuseo avattiin 1963 ja se sijaitsee Checkpoint Charlien vieressä entisen Länsi-Berliinin puolella. Museossa näytetään, miten DDR:n asukkaat yrittivät paeta länteen. Näytteillä on kotitekoisia kuumailmapalloja, pienoissukellusveneitä, muunneltuja, onttoja surffilautoja - kekseliäisyys oli rajaton. Muurimuseo on kävijämäärältään Berliinin suosituimpia museoita. Museo on avoinna joka päivä. East Side Gallery on 'maailman pisin ulkogalleria'. Se on yli kilometrin pituinen jäljellä oleva pala Berliinin muuria, johon 118 taiteilijaa 21:stä maasta on maalannut yhteensä 101 suurta taulua. East Side Gallery avattiin muurin avaamisen jälkeen 1990. Ilmansaasteet ovat jo alkaneet tuhota tauluja, joten kiirettä pitää, jos haluaa tutustua taiteilijoiden näkemykseen Saksan jakamisesta ja yhdistymisestä. Die Kaiser-Wilhelm-Gedächtniskirche Muistokirkko Kurfürstendammilla, entisessä Länsi-Berliinin keskustassa, tuhoutui toisessa maailmansodassa. Sodan jälkeen suunniteltiin ensin jälleenrakentamista, mutta sitten päätettiin jättää kirkko sellaisenaan sodasta varoittavaksi muistomerkiksi. Berliiniläiset kutsuvat rauniokirkkoa 'ontoksi hampaaksi' Das Reichstagsgebäude oli vuoteen 1945 Saksan parlamenttirakennus. Tämän talon katolle neuvostoliittolaiset sotilaat pystyttivät lippunsa valloittettuaan Natsi-Saksan pääkaupungin. Saksan yhdistymisen jälkeen talo remontoitiin täysin ja se toimii nykyään Saksan Liittotasavallan parlamenttina. Ennen kuin talo otettiin taas alkuperäiseen käyttöönsä, pakkaustaiteilija Christo sai vuonna 1995 tilaisuuden pakata rakennuksen hopeanväriseen, kiiltävään kelmuun. Uudistetun rakennuksen ylle laitetusta suuresta lasikupolista on tullut nopeasti uuden pääkaupungin tärkeä symboli. Brandenburger Tor sijaitsee Reichstagin vieressä. Berliinin muurin aikoina Brandenburgin portti oli suljettu. Kun se avattiin taas marraskuussa 1989, siitä tuli uuden, yhdistyneen Saksan tunnusmerkki. Brandenburgin portti on jokaisen historiasta kiinnostuneen Berliinikävijän pakollinen käyntikohde.