Ekolokero
Ekolokero
Ekolokero



Suomessa tavataan luonnonvaraisena viittä sammakkoeläinlajia: sammakkoa, viitasammakkoa, rupikonnaa, vesiliskoa ja rupiliskoa.

Sammakko
Tavallinen sammakko on maamme yleisin ja tunnetuin sammakkoeläin. Sammakko on hämärän eläin, mutta sateen jälkeen se voi liikkua myös päiväsaikaan. Kesällä sammakko viihtyy päasiassa maalla, mutta keväisin, kutuaikana ne viihtyvät kutulammikoissaan.

Viitasammakko
Tavallisesta sammakosta viitasammakko eroaa terävämmän, haimaisemman kuonon, sekä suuremman ja kovemman metatarsaali-kyhmyn avulla. Viitasammakot eivät ole kovin liikkuvaisia. Kun eläin on kesällä löytänyt mieluisan paikan, se liikkuu siitä ainoastaan muutaman metrin säteellä, ja saattaa palata samalle paikalle seuraavinakin vuosina.

Rupikonna
Rupikonna on maamme ainoa konnalaji. Takajalat ovat lyhyemmät kuin sammakoilla, ja rupikonna liikkuukin pääasiallisesti kävellen, kun sammakot puolestaan loikkivat. Rupikonna on reviirieläin. Päivät se viettää yleensä tietyssä vakiokolossaan, ja öisin se kiertää vakiopolkuaan ruokaa etsimässä. Konnat ovat pitkäikäisiä. Ne elävät luonnossa 10-15 -vuotiaiksi.

Vesilisko
Vesiliskon nimi ei paljasta sen elinympäristöä täydellisesti, sillä vesilisko elää sekä vedessä että maalla. Jos kohtaa maalla mönkivän liskon on katsottava tarkasti sen kuonoa ja pyrstöä. Vesiliskolla on tylppä kuono ja sivuilta litistynyt pyrstö. Tavallisen sisiliskon häntä on poikkeukseltaan pyöreä. Suurin osa maalla vastaantulevista liskoista onkin sisiliskoja.

Rupilisko
Vesiliskosta rupiliskon erottaa tumman yleisvärin, kyhmyisyyden ja suuremman koon avulla. Joissain paikoin rupilisko voi viihtyä vedessä ympäri vuoden, mutta usein ne nousevat kesäksi ylös lammestaan, mutta pysyttelevät usein sen läheisyydessä.


Sammakon kehitys on kolmiosainen. Ensin on muna, sitten toukka ja kolmanneksi sammakko.

Rupikonnan toimia seuranneet pitävät lajin elämänrytmiä melko verkkaisena.

Vesiliskojen kutualueilla koiraat uivat innokkaasti naaraiden ympärillä esitellen punaista vatsaansa.