YLE YLE Oppiminen opettaja.tv
Ekolokero
Ekolokero
Ekolokero
Ohjaamo Katsomo Treenaamo

Etusivu
Sää
Ihan pihalla

E-kortit
Palaute
Open paja
Ohje

Tulokaslajin määritelmä: Kasvi, eläin, bakteeri, virus tai muu eliö, joka on ihmisen toiminnan avulla levinnyt lajina, populaationa tai geeninä uudelle alueelle, jolla tämä eliö ei luonnollisesti esiintyisi; myös vieras laji.

Tulokaslajit eivät varsinaisesti kuulu Suomen alkuperäiseen luontoon, vaan ne ovat kulkeutuneet tänne monin eri tavoin ihmisen mukana.Ne viihtyvät erityisesti ihmisen muokkaamilla alueilla. Tulokaslajeja esiintyy sekä eläin- että kasvikunnassa.

Eläinkunnan tulokaslajeja ovat linnuista mm. merimetso, kanadanhanhi, kyhmyjoutsen ja harmaahaikara. Elinolosuhteet ovat muodostuneet niille siinä määrin suotuisiksi, että niiden kannat ovat viime vuosina voimakkaasti paisuneet, jopa haitaksi asti.

Tulokasnisäkkäitä puolestaan ovat supikoira, minkki, piisami ja valkohäntäpeura.

Tutustu näihin lajeihin Katsomossa.

Kasvikunnan tunnetuimpia tulokkaita on tienvarret yleisesti vallannut lupiini, joka alun perin on pohjoisamerikkalainen vuoristokasvi. Myös puistoissa runsaana esiintyvät rikka- ja jättipalsami ovat luontoomme alun perin kuulumattomia kasveja. Muutamat, monimetrisiksi kasvavat putkikasvit ovat myös tulokkaita. Ne voivat kuitenkin olla myrkyllisiä ja aiheuttaa vaikeitakin iho-oireita. Niitä ei pidä koskea.

Hyönteismaailmastakin löytyy tulokas. Neitoperhonen oli vielä 60-luvulla meillä harvinainen vaeltaja. 70-luvulla laji alkoi runsastua ja sittemmin talvehtimisyritysten onnistuttua siitä on tullut vakinainen laji kaunistuttamaan maisemaamme.


Merimetsoa syytetään kalatuholaiseksi.

Supikoira, kuten moni muukin nisäkäs siirrettiin alun perin paikasta toiseen sen turkin takia.

Neitoperhonen on toistaiseksi kuitenkin vielä eteläisen Suomen laji.


Koostamo
Koostetut