Mikä jääkausi?
Suomi on ollut vuosimiljoonien aikana useita kertoja paksun mannerjäätikön peitossa. Noina aikoina Pohjolassa on ollut vain lunta ja jäätä. Viimeisen jääkauden kylmin vaihe oli noin 18 000 vuotta sitten, jolloin jäätikkö ulottui Pohjois-Saksaan saakka. Näitä pitkiä, kylmiä jaksoja kutsutaan jääkausiksi.
Jääkauden jälkiä
Suomen luonnossa on paljon jääkauden jäänteitä. Jäämassat liikkuivat ja repivät liikkuessaan kalliosta suuria kivilohkareita, ns. siirtolohkareita. Monin paikoin kallioiden pinnat tasoittuivat valtavien jäämassojen alla. Näin syntyivät silokalliot. Kalliossa olevat syvänteet eli hiidenkirnut puolestaan syntyivät, kun virtaava sulamisvesi pyöritti kiviä kallioita vasten.
Jäämassan sulaessa syntyivät myös hiekkaa ja soraa sisältävät harju- ja reunamuodostelmat. Reunamuodostumat ovat rinnakkain jäätikön reunaan syntyneitä tasanteita tai selänteitä. Niiden aines on sulamisvesistä kerrostunutta hiekkaa ja soraa, osaksi myös moreenia. Salpausselät ovat Suomen merkittävimmät reunamuodostelmat.
Sulamisen yhteydessä osa jäälohkareista hautautui maaperään. Kun ne lopulta sulivat, muodostui paikalle jyrkkärinteisiä kuoppia, joita kutsutaan nimellä suppa. Jääkauden jäänteitä ovat myös ns. pirunpellot, kivikkoiset alueet, joita esiintyy erityisesti Pohjois-Suomessa.
|