Elävä arkisto / Kotimaa / Muuttuva yhteiskunta / Suomalainen maaseutu /

Viljelijä Luumäeltä

1971

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Miten viljelijä elää? 12.01.1971 | kesto: 6:37 (Video)

Tämän päivän tehoviljelyyn verrattuna oli elämä maaseudulla kokonaan toisenlaista vielä 1970-luvulla. Kun nyt rakennetaan jopa satojen lehmien navetoita, riitti 70-luvulla muutama lehmä antamaan perheelle elannon.

Työtä oli paljon ja elämä oli niukkaa, mutta maanviljelijän ammatti oli monelle kutsumustyö. Tila usein myös siirtyi isältä pojalle.

Maanviljelijä Seppo Kuningas Luumäeltä sanoo vuonna 1971 tehdyssä ohjelmassa, että töitä saa paiskia hämärästä hämärään, eikä harrastuksille jää juuri aikaa. Tästä huolimatta hän vaikuttaa elämäänsä tyytyväiseltä.

Kymmenkunta lehmää ja 4-5 emakkoa pitävät tilan hengissä. Peltoa on 17,5 hehtaaria ja metsää runsaat 40 hehtaaria.

Ylituotannon vuoksi toteutettu peltojen paketointi kuitenkin mietityttää. Viljelijän mielestä paketointi on hätäratkaisu, jolla ei maatalouden ongelmia ratkaista.

Teksti: Reijo Perälä

AVAINSANAT: Luumäki, maanviljelijät, maaseutu, maatalous, maatalouspolitiikka, maatilat, yhteiskunnalliset muutokset

Anna palautetta sivun sisällöstä