Tietolaatikko

• Sinirinta (Luscinia svecica)

• Sinirinnan tuntomerkit: Pituus 14-16 cm. Koiraalla välkehtivän sininen rinta, mistä laji on saanut nimensäkin. Sinisen rinnan sisällä ja alapuolella on pieni, punertava laikku. Selkä on puolestaan harmaanruskea. Naaraan höyhenistön väritys on haaleampi, mutta usein senkin rinnassa on sinertävä läikkä. Sekä uroksen että naaraan kastanjanruskea pyrstö erottuu hyvin linnun lentäessä matalalla.

• Suomessa sinirintaa tavataan eniten aivan pohjoisimmassa Lapissa. Sen levinneisyysalue ei aikaisemmin ulottunut juuri Perä-Pohjolaa etelämmäksi, mutta viime vuosina todennäköisesti kannan vahvistumisen myötä muutamia yksilöitä on tavattu Kuusamon korkeudella saakka.

• Sinirinnan ominaisia pesimisympäristöjä ovat tunturikoivikot. Siellä se rakentaa pesänsä mielellään puronvarsien tiheisiin metsiköihin sekä järvien että soiden reunapensastoihin. Kaikkialla esiintymisalueillaan sinirinta suosii kosteita biotooppeja - todennäköisesti ravinnokseen käyttämien hyönteisten vuoksi.

• Sinirinta tekee hyvin kätketyn pesän heinistä ja kuivista lehdistä maahan puun tai pensaan juurelle. Muninta alkaa normaalisti kesäkuun alkupäivinä. Silloin naaras tekee pesään 5-7 harmaanvihreää, ruskeapilkullista munaa. Se hautoo niitä noin kaksi viikkoa.

• Poikaset jättävät pesän heinäkuun alkupuolella. Jos pesä jostain syystä tuhoutuu, sinirinta munii usein uusintapesueen tuhoutuneen tilalle. Tästä syystä on mahdollista tavata sinirinnan munapesä vielä heinäkuun puolivälissä, harvoin kuitenkaan enää myöhemmin. Pesimisaikana sinirinta elää hyvin tiiviisti omalla reviirillään. Tällöin koiras esittää monipuolista laulutaitoaan kesä-heinäkuun vaihteeseen saakka.

• Pesimisaikojen ulkopuolella sinirinta piileskelee, jolloin siitä on vaikeampi tehdä havaintoa. Sinirinta muuttaa elo-syyskuun aikana talvehtimaan Intiaan ja Lounais-Aasian maihin. Cyanecula-rotu talvehtii Välimeren maissa. Talvehtimisalueiltaan sinirinnat palaavat toukokuussa takaisin Lappiin, missä niitä tavataan tiheimmillä pesimisalueilla jopa 10 paria yhden neliökilomerin alueella. Tämä lienee syy, miksi sinirinta on valittu Lapin nimikkolinnuksi.

• Lappi

• Lappi on Suomen pohjoisin, laajin ja harvimmin asuttu maakunta. Lapin pinta-ala on 62.100 neliökilometriä ja asukasluku vain hieman yli 30.000 henkilöä. Varsinaiseen Lapin maakuntaan lasketaan kuuluvan vain kahdeksan kuntaa; Enontekiö, Muonio, Kittilä, Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Inari ja Utsjoki. Lapin alkuperäisen väestön muodostavat saamelaiset, joita maakunnassa asuu nykyisin noin 4.000 henkilöä.

• Lapin elinkeinorakenne poikkeaa muusta Suomesta. Teollisuudella ja rakentamisella on Lapissa vähäinen merkitys. Sen sijaan palveluelinkeinot, etenkin matkailu antavat työtä monille lappilaisille. Muoniossa, Inarissa ja Utsjoella jopa 70% työvoimasta saa elantonsa matkailusta. Myös poronhoidolla on suuri merkitys maakunnan elinkeinoelämässä.

• Lapin luonto kuuluu Fennoskandian pohjoisosan käsittävään kokonaisuuteen. Lapin luonnolle antavat oman erityisleimansa tunturit. Korkeimmat tunturit sijaitsevat Enontekiön luoteiskolkassa, missä Skandien vuorijono sivuaa Lappia. Siellä sijaitsee myös Suomen korkein vuori - Halti, joka kohoaa 1328 metrin korkeuteen merenpinnasta.

• Taka-Lapissa sijaitsee puolestaan Inarin järvialanko, joka on selvästi vajonnut ympäristöään alemmaksi. Lapin vesistöille on tunnusomaista puhtaus ja kirkkaus. Siihen vaikuttavat soiden vähäinen humuspitoisuus ja savikoiden pieni määrä. Tietenkin myös alueen harva asutus on turvannut osaltaan vesien puhtauden. Lapin ylivoimaisesti suurin järvi on Inari, jonka pinta-ala on noin 1.000 neliökilometriä. Lappiin on rakennettu voimalaitosten tarpeisiin myös Lokan ja Porttipahdan tekojärvet, joiden yhteinen pinta-ala on 600 neliökilometriä,

• Järvien vähäisyyden vastapainoksi Lapissa on runsaasti jokia ja puroja. Osa Lapin vesistä laskee Jäämereen, osa Pohjanlahteen. Suurin Jäämereen laskeva joki on Teno. Pohjanlahteen laskevista suurimmat ovat Tornionjoki ja Kemijoki. Päävedenjakajana toimii Maanselkä, joka kulkee Enontekiön alueelta Peltotunturin kautta Korvatunturille, mistä se kääntyy etelään.

• Lapin ilmastoon vaikuttaa alueen pohjoinen sijainti, mistä syystä lämpömäärä jää vähäiseksi ja kasvukausi lyhyeksi. Golfvirran läheisyys mahdollistaa kuitenkin maatalouden harjoittamisen melkein koko maakunnan alueella. Lapin kasvillisuuteen vaikuttaa kylmän ilmaston lisäksi maaston suuret korkeuserot, mistä syystä kasvillisuus etenkin tunturien rinteillä on vyöhykemäistä.

• Inarin järvialueen ja Itä-Lapin metsissä kasvaa kuusta, mutta muualla mänty on valtapuu. Tunturi-Lapin jokivarsissa kasvaa tiheitä pajukoita ja matalia koivikoita. Korkeimpien tunturien huiput ovat puuttomia, mutta niillä kasvaa kuitenkin erilaisia varpuja,

• Soiden osuus Lapin maapinta-alasta kohoaa noin 20 %:iin. Yleisimmät suotyypit ovat räme ja neva. Metsä-Lapissa tavataan myös vetisiä aapasoita, joiden syntyyn ovat vaikuttaneet kevättulvat. Osassa Tunturi-Lappia routa säilyy turvemättäissä ympäri vuoden. Siellä tavataan myös erityisiä palsa- eli kumpusoita.

• Lapin luonto on värikkäimmillään syksyllä, jolloin yöpakkasten ansiosta alkaa ruska-aika. Lapin talvi on puolestaan niin ankara, ettei maakunnan nimikkolintu pysty siitä selviytymään.

Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:

Kuva: Sinirinta - Lapin maakuntalintu. YLE.