Elävä arkisto / Kotimaa / Politiikan vuosikymmenet / Suomen eduskunta 100-vuotias /

Paasikivestä Kekkosen linjaan

1948-1956

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Hallitustyötä presidentti Paasikiven johdolla vuosi 1956 | kesto: 1:13 (Video)
Puhemies Johannes Virolaisen juhlapuhe 05.12.1967 | kesto: 2:37 (Video)

Sota muutti Suomen poliittista asetelmaa. Kommunistisen puolueen toiminta sallittiin, ja Suomen piti muutoinkin huomioida lähes joka asiassa Neuvostoliiton mielipide.

Presidentti Paasikivi vaati, että Suomi välttää Neuvostoliitolle vihamielistä politiikkaa. Hänen mukaansa suhteet mihinkään muuhun maahan eivät saaneet mennä idänsuhteiden edelle.

Tilanne olikin tulenarka, sillä Neuvostoliitto oli ottanut rauhansopimuksessa tukikohdakseen Porkkalan Helsingin länsipuolelta.

Idänsuhteet lämpenivät hiljalleen YYA-sopimuksen ja Porkkalan palautuksen myötä. Kauppa itään veti ja suhteet esitettiin lämpiminä, mutta Suomella oli koko ajan pikkuveljen asema.

Suhde suomalaisiin kommunisteihin oli vaikea muille puolueille. Hyvin vaaleissa menestynyttä SKDL:ää ei otettu useinkaan hallituksiin, mutta kommunisteihin ei saanut suhtautua ylimielisestikään Neuvostoliiton painostuksen vuoksi.

1950-luvulla Suomen politiikasta poistui kaksi rasitetta: sotakorvaukset ja säännöstely.

Kekkosen presidenttikautena jatkui Neuvostoliittoa kunnioittava ulkopolitiikka. Maiden suhteet kävivät jäissä yöpakkasten ja noottikriisin aikana. Niistä on omat teemansa Elävässä arkistossa.

1940- ja 1950-lukujen keskeisimmät puolueet olivat SDP, maalaisliitto, kokoomus sekä kommunistien ja vasemmiston vaaliliitto SKDL. Pääministeripuolue oli yleensä maalaisliitto.

Teksti: Paavo Rytsä

AVAINSANAT: keskustapuolueet, kommunismi, kommunistit, liennytys, sodanjälkeinen aika, sopimukset, sosiaalidemokratia, sotakorvaukset, säännöstely, ulkomaankauppa, ulkopolitiikka, vienti, YYA-sopimus