Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kirjat ja kirjoittajat / Kiila /

Katri Vala haltioitti nuoren Helvi Hämäläisen

1924-1944

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Katri Vala muistoissani 27.03.1989 | kesto: 17:56 (Audio)

Katri Vala sai ensirunoillaan Helsingin kirjalliset piirit polvilleen. Kun Helvi Hämäläinen luki niitä koulutyttönä, hänestä tuntui "kuin auringon punainen hehku olisi valaissut kaiken".

Nuori Voima -lehdessä julkaistut ensimmäiset runot olivat "ihana ja vapauttava elämys". Vuonna 1924 ilmestyneessä Nuoret runoilijat -antologiassa Vala oli Hämäläisen mielestä jo päätähti, muiden yläpuolella.

Olavi Paavolainen ja muut tulevat tulenkantajalaiset toivottivat Valan avosylin joukkoonsa. Onnellisen tulevaisuuden odotuksissa elävä lyyrikkopiiri väritti ajan sovinnaista, harmaata ilmapiiriä. Paavolaisen kesäpaikassa Kivennavalla vietettiin itämaisia iltoja ja harrastettiin tervehenkistä alastomuuskulttuuria.

Hämäläinen oli tuntenut Valan runoilijana jo kymmenen vuotta, ennen kuin tapasi tämän ensi kertaa Helsingissä. Vala oli kiinnostunut Hämäläisen esikoisromaanista ja runoista ja kutsui tämän luokseen Sörnäisiin.

Runoilijan asunto, jossa tämä asui hermosairaan äitinsä kanssa, oli juuri sellainen kuin Hämäläinen oli kuvitellut, ahdas ja seinät kirjoja täynnä, tiskit pesemättä ja keittiö sekaisin.

Valan henkilökohtainen elämä oli tragiikan täyttämää. Hänen ensimmäinen lapsensa kuoli heti synnytyksen jälkeen ja toinen syntyi vammaisena. Valaa itseään rasitti keuhkotauti. Hänen huoneentaulunaan oli kuitenkin lause: "Muista elämää."

Aviomies Armas Heikel ei Hämäläisen mukaan ymmärtänyt Valan tarvetta jatkaa luovaa työtään myös avioiduttuaan. "Johan sinä olet kirjoittanut", hän kuuluu todenneen vaimolleen.

Viimeisen teoksensa Pesäpuu palaa Vala kirjoitti WC-paperiarkeille. Hän luki käsikirjoituksen Hämäläiselle ja Paavolaiselle, jotka hoitivat sen puhtaaksikirjoituksen - ja heittivät alkuperäiset arkit menemään. "Sitä en anna itselleni koskaan anteeksi", Hämäläinen manaa.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: alastomuus, eksotiikka, esikuvat, haastattelut, Helsinki, helsinkiläiset, keuhkosairaudet, kirjailijat, kirjallisuus, Kivennapa, lappilaiset, lyriikka, Marjatan kalliot, muoniolaiset, Nuoren Voiman Liitto, politiikka, runoilijat, Sörnäinen, taudit, Tikkurila, tuberkuloosi, Tulenkantajat, Vantaa, vasemmistolaisuus

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Tulenkantajat-ryhmän tunnetuimpiin nimiin kuulunut Katri Vala (1901–44) julkaisi esikoiskokoelmansa vuonna 1924. Hänen vapaamittainen, loisteliaita ja eksoottisia kuvia tulviva lyriikkansa herätti myös kiivasta polemiikkia. 1930-luvulla Vala oli mukana perustamassa vasemmistolaista kirjailija- ja taiteilijaryhmä Kiilaa, ja myös hänen kirjallisessa tuotannossaan näkyivät pasifismin ja fascisminvastaisuuden teemat. Suuren maailmanpalon ennakointi hallitsi vuonna 1942 ilmestynyttä jäähyväiskokoelmaa ”Pesäpuu palaa”, joka oli suurimmalta osin kirjoitettu jo ennen maailmansotaa.

Katri Valan tuotanto:
Kaukainen puutarha . WSOY, 1924.
Sininen ovi : runoja . WSOY, 1926.
Maan laiturilla : runoja . WSOY, 1930.
Paluu : runoja. WSOY, 1934.
Pesäpuu palaa. WSOY, 1942.
Henki ja aine eli yksinäisen naisen pölynimuri : taistelevia pakinoita. Kansankulttuuri, 1945.
Kootut runot . WSOY, 1945.
Kootut runot. WSOY, 1977.
Suorasanaista 30-luvulta ja –luvusta. Kansankulttuuri, 1981.
Eikä minussa ollut pelkoa : runoilijan omakuva kirjeiden, päiväkirjojen ja kirjoitusten valossa. (toim. Kerttu Saarenheimo) WSOY, 1991.