Elävä arkisto / Kotimaa / Maakunnat ja pitäjät / Satakuntaa ja satakuntalaisia /

Sinitiainen - Satakunnan maakuntalintu

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Sinitiainen (Parus caeruleus) kesto: 0:51 (Audio)

Sinitiainen on alkujaan keskieurooppalainen, lehtimetsien lintulaji. Suomessa sinitiaista on tavattu 1850-luvulta alkaen.

Laji levisi 1900-luvun alkuvuosikymmeninä Länsi-ja Etelä-Suomeen. Sinitiaisia tavataan melko runsaasti Satakunnan alueen jokilaaksojen lehdoissa ja lehtomaisissa metsissä. Tästä syystä se lienee valittu myös alueen maakuntalinnuksi.

Alkukesän pesimisaikana lintu viihtyy puiden latvakerrostoissa, missä koiraat myös esittävät sirisevää tii, tii, tie -lauluaan.

Teksti: Lasse Vihonen

AVAINSANAT: eläimet, linnut, luonnonäänet, maakuntaeläimet, maakuntalinnut, Satakunta, sinitiainen, äänet

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Sinitiainen (Parus caeruleus)

Sinitiainen on kooltaan varsin pieni lintu (12-13 cm). Sillä on lyhyt ja voimakas nokka. Sinitiaisen selkä on harmaanvihreä, päälaki, siivet ja pyrstö ovat siniset. Kaulan ympärillä on musta kaulus, joka erottaa vaalean pään keltaisesta vatsaosasta.

Sinitiainen ruokailee usein selkä alaspäin koivun latvustoissa. Ravintonaan se käyttää hyönteisiä, marjoja ja siemeniä.

Sinitiainen pesii mielellään korkealle lehtipuun rungon halkeamaan tai pesäpönttöön. Sinitaisnaaras tekee 8-14 munaa, joista poikaset kuoriutuvat 12-15 vuorokauden haudonnan jälkeen. Poikaset elävät pesässä vain noin 20 vuorokautta. Nopean haudonnan ja pesäpoikaskauden ansiosta sinitiaisparit ehtivät usein kasvattamaan kaksikin poikuetta kesän aikana. Vahva poikastuotanto selittää myös voimakkaat kannan vaihtelut. Kovat talvet verottavat puolestaan sinitiaiskantaa.

Sinitiainen on levinnyt Länsi-Euroopasta laajalle vyöhykkeelle Keski-Venäjän kautta Uralille ja sieltä etelään Kaspian meren rantamille aina iIranin rajan tuntumaan saakka. Suomessa ensimmäinen havainto sinitiaisesta tehtiin Helsingissä vuonna 1859. Aluksi melko harvinanen muuttolintukanta vahvistui voimakkaasti 1930-luvulle saakka. Tällöin sinitiaisen levinneisyysalue laajeni käsittämään koko Länsi- ja Etelä-Suomen.

Viime vuosikymmenien aikana tapahtuneet ympäristömuutokset ovat yleensä suosineet sinitiaista. Pohjoisemmassa sinitiainen on edelleen varsin harvinanen lintu. Osa kannasta muuttaa talveksi pois. Muuttavat sinitiaiset talvehtivat Etelä-Skandinaviassa sekä Pohjois-Euroopassa. Lajin elinympäristöihin kuuluu lehti- ja sekametsät, järvien ranta-alueet sekä puistot ja puutarhat. Kanta vaihtelee voimakkaasti. Laskennoissa pesivien sinitiaisten lukumäärät ovat vaihdelleet 40.000 ja 90.000 parin välillä.

Osa kannasta muuttaa syys-lokakuun aikana talvehtimisalueille ja palaa sieltä takaisin huhtikuussa. Kokemäenjoen suistoalue Satakunnan monet rehevöityneet pikkujärvet tarjoavat tällöin sinitiaiselle hyvän elinympäristön.

Satakunta

Nykymaakuntana määritelty Satakunta käsittää vanhan historiallisen Satakunnan länsiosan. Satakunnan maapinta-ala on 8100 neliökilometriä ja asukasluku noin 240.000 henkilöä. Maakunnan pääpaikkoja ovat Porin ja Rauman kaupungit. Tihein asutus sijoittuu Kokemäenjoen laaksoon. Siellä asuu lähes puolet maakunnan väestöstä. Maakunnan suosituin matkailukohde on Porin Yyterin laaja hiekkaranta, johon liittyy myös lintujen suojelualue.

Satakunnan eteläosaa sävyttävät laajat viljelylakeudet ja se kuuluukin luonnonmaantieteellisesti Lounais-Suomeen. Maakunnan pohjoisosa on luonnoltaan karumpi ja se puolestaan kuuluu luonnonmaantieteellisesti Suomenselän vedenjakaja-alueeseen. Suurin osa maakunnan pinta-alasta on lakeutta tai matalaa kankaremaata. Satakunnnan koillisosaa halkovat muutamat harjujaksot. Niistä suurimmat ovat Hämeenkangas-Pohjankangas sekä Harjavalla-Säkylän harjujakso. Samalla aluella tavataan myös maakunnan korkeimmat mäet, joista muutamat yltävät 160 metrin kokreuteen merenpinnasta mitaten.

Satakunnassa ei ole on suuria järviä. Maakunnan pikkujärvistä ovat monet varsin rehevöityneitä. Nämä pikkujärvet ja Kokemäenjoen suistoalue tunnetaan runsaasta linnustostaan. Ne ovat myös maakunnan nimikkolinnun - sinitiaisen - suosimia elinympäristöjä.

Satakunnan maa-alasta metsien osuus vaihtelee 50 ja 80 prosentin välillä. Metsät ovat kuusivaltaisia lukuun ottamatta em. harjujaksoja. Pyhäjärven pohjoispäässä ja maakunnan eteläosan jokilaaksoissa on paikoittain lehtoja ja lehtomaisia metsiä, jotka ovat myös sinitiaisen suosimia elinympäristöjä.

Elinkeinorakenteeltaan Satakunta on hyvin teollisuusvaltainen, joskin perinteisestä "savupiipputeollisuudesta " on viime vuosikymmenien aikana hävinnyt runsaasti työpaikkoja. Maakunnan teollisuudelle on antanut hyvän lähtökohdan sijainti meren rannikolla ja alueelta saatava vesivoima.

Satakunnan laajimmat ja yhtenäisimmät viljelyalueet sijaitsevat maakunnan eteläosassa. Kokemäenjoen, Eurajoen ja Loimijoen alueiden viljavilla pelloilla kasvatetaan ohraa, kauraa ja kevätvehnää. Säkylä alue tunnetaan taas sokerijuurikaspelloistaan.