Eduskunnan puolustusvaliokunta pohti lakiesitystä naisten vapaaehtoisesta asepalveluksesta koko syksyn 1994. Joulukuussa se ilmoitti puoltavansa hallituksen esitystä.

Eduskunassa lakiesityksestä äänestettiin 31. tammikuuta 1995. Odotettua selvemmin, äänin 103 - 66, Suomen naiset saivat oikeuden vapaaehtoiseen asepalvelukseen. Puolustusministeri Elisabeth Rehn oli näkyvästi puolustamassa naisten oikeutta asepalvelukseen.

Ensimmäiset naisalokkaat astuivat palvelukseen syksyllä 1995. Aluksi naisia otettiin erikoisjoukkoihin Lahteen ja Kuorevedelle. Vuoden 1997 jälkeen naisia on otettu kaikkiin puolustushaaroihin, aselajeihin ja toimialoille. Mitään kiintiöitä naisilla ei enää ole, vaan palvelukseen otetaan kaikki naiset, jotka täyttävät muodolliset ja terveydentilaan liittyvät vaatimukset.

Naisten aloittaessa asepalveluksensa mm. hygieniaan liittyvät käytännön kysymykset puhuttivat, suurin kohu nousi kuitenkin naisalokkaiden hiuksista. Tuliko naistenkin leikata hiuksensa miesten tapaan lyhyeksi? Vuoden 1996 alusta astui voimaan uusi palvelusohjesääntö, joka sisälsi erillisen määräyksen myös naisten hiuksista. Ohjesäännön mukaan asepalvelusta suorittavat naiset saivat itse päättää hiustensa pituudesta, kunhan ne eivät haittaa palvelusta. Miehet sen sijaan velvoitettiin edelleen leikkaamaan hiuksensa lyhyiksi.

Kun naiset ovat palvelleet Suomen armeijassa jo kymmenen vuotta, keskustelijat pohtivat miten naisten tulo vapaaehtoiseen asepalvelukseen on muuttanut puolustusvoimien organisaatiota ja millaisia maanpuolustuksellisia velvoitteita naisilla on ollut lähihistoriassamme.

Teksti: Emilia Kemppi / Yle uutiset

AVAINSANAT: alokkaat, armeijat, asevelvolliset, asevelvollisuus, hiukset, kutsunnat, maanpuolustus, muutos, naisten vapaaehtoinen asepalvelus, puhuttelumuodot, puolustusvoimat, tasa-arvo, tavat, vaatimukset, varusmiehet, varusmiespalvelus

Anna palautetta sivun sisällöstä