Ginsberg ja Burroughs kuuluivat niin sanottuun beat-sukupolveen, amerikkalaisen vastakulttuurin piirissä vaikuttaneeseen taiteilijoiden joukkoon, johon heidän lisäkseen lukeutuivat myös sellaiset nimet kuin Jack Kerouac ja Gregory Corso.

Ginsbergin kuuluisin runo, "Howl" eli "Huuto" johti vuonna 1957 oikeustoimiin, sillä sitä pidettiin epäsiveellisenä.

Suomessa runon esittäminen radiossa poiki vuonna 1969 eduskuntakyselyn. Esitys tuomittiin toimiluvan vastaisena ja Yleisradion johtokunta rankaisi vastaavaa ohjelmatoimittajaa Pekka Lounelaa muistutuksella.

Ginsberg kertoo haastattelussa, että kirjoittaja, joka ei käsittele kaikkia ihmiselämän eri puolia, tekee vain "kuvitelmaa lapsille". Ginsberg ilmoittaakin hänen omatuntonsa käskevän puhua totta suomalaisille.

Beat-kollega William S. Burroughsilla ei sen sijaan ollut mitään erityistä viestiä tuliaisina eurooppalaisille kuulijoilleen. Hänen mukaansa taiteen tehtävä oli tietoisuuden laajentaminen, tosin sekään ei Burroughsin mielestä enää juuri pitänyt paikkaansa.

Teksti: Arsi Alenius

AVAINSANAT: beatkirjallisuus, beatnikit, boheemielämä, boheemit, kirjailijat, kirjallisuuden tyylit, kirjallisuus, lyriikka, radikalismi, runoilijat, sanataide, taide, underground, vastakulttuurit

Anna palautetta sivun sisällöstä