Gringos Locos oli Havana Blackin ohella suomalaisen hard rockin kovin vientivaltti 1980-luvun lopussa. Se solmi vuonna 1987 seitsemän albumin sopimuksen maailman toiseksi suurimman levy-yhtön Polygramin kanssa.

Gringojen edustama musiikki oli suosittua Britanniassa ja USA:ssa, mutta Suomessa mm. monet kriitikot vierastivat sitä. Oudoksunta kuultaa myös Juice Leskisen Tampereen yo-talolla tekemässä haastattelussa.

Yhtyeen kansainvälisen uran takana oli hollantilainen manageri, joka oli sattumalta saanut Gringojen demokasetin käsiinsä. Bändi heitti keikkaa mm. Montreaux´ssa.

Alussa tuntui vain hienolta, että joku muu maksaa siitä, että muusikko pääsee käymään Lontoossa, solisti Richard Johnson muistelee.

Gringot eivät kuitenkaan onnistuneet tekemään lopullista läpimurtoa ulkomaisille markkinoille. Yhtenä keskeisenä syynä pidettiin sitä, että Englannissa ja Amerikassa oli samanlaisen musiikin tekijöitä yllin kyllin jo omastakin takaa.

Johnson ja kitaristi Ben Granfelt nähtiin myöhemmin mm. Leningrad Cowboysin riveissä. 2000-luvulla sekä Granfelt että toinen kitaristi Muddy Manninen ovat soittaneet brittiläisessä Wishbone Ashissa.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: festivaalit, Gringos Locos, haastattelut, hard rock, kiertueet, menestyminen, Montreux, musiikkiesitykset, odotukset, Polygram, reportaasit, rock, rockyhtyeet, sopimukset, Sveitsi, Tampere, Tampereen yo-talo, toiveet, vienti

Anna palautetta sivun sisällöstä