Suonenjokelainen Kari Jalkanen voitti vuonna 1969 iskelmälaulukilpailun Kuopiossa. Suursuosio antoi kuitenkin odottaa itseään vielä vuosia. Välillä oli usko mennä, kun oli vailla sekä päivätyötä että laulukeikkoja.

Vuonna 1973 nuori mies sai pestin Erkki Liikasen bändiin, josta tuli hänelle tärkeä koulu. Varsinaista läpimurtoa merkitsivät vuonna 1976 ilmestynyt Laula kanssain ja sitä seurannut Viisitoista kesää. Vuonna 1983 levytetty sinivalkoinen käännöskappale Olen suomalainen sinetöi Kari Tapion aseman iskelmätähdistössä.

Viihdyttäjän työssä ei parane sairastaa. Kari Tapio myöntää omien sairaustapaustensa liittyneen useimmiten alkoholiin ja sanoo "valtakunnanjuopon" maineen pysyvän tiukassa. Keikkaelämän rasittama sydän pakotti sairaslomalle ensimmäisen kerran jo vuonna 1996.

Työ on raskasta mutta rakasta. "Kun on onnistunut saamaan edes yhden ihmisen hyvälle tuulelle, silloin kulkurin on kiva ajaa kotiin."

Artistien asettamisesta paremmuusjärjestykseen "listoittamalla" Kari Tapio ei paljon perusta. Hänestä laulajat voivat kilpailla keskenään korkeintaan siitä, "kuka hengittämättä vetää yhtä ääntä pisimpään".

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: alkoholinkäyttö, haastattelut, iskelmälaulajat, iskelmät, musiikki, suonenjokelaiset, työttömyys, äänestykset

Anna palautetta sivun sisällöstä