Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kuva ja muoto / Taiteilijakuvia /

Giacometti venytti ja kutisti ihmisiä totuuden tähden

1992

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Paratiisi 15.04.1992 | kesto: 2:50 (Video)
Pariisi 15.04.1992 | kesto: 2:55 (Video)
Kutistuvat veistokset 15.04.1992 | kesto: 5:14 (Video)
Sartre, Beauvoir, Genet 15.04.1992 | kesto: 4:53 (Video)

Kuvanveistäjä Alberto Giacomettin päämääränä oli kuvata reaalista todellisuutta ja vain sitä. Kiihkeä pyrkimys johti venytettyihin ihmishahmoihin ja herneen kokoisiin veistoksiin.

Sara Hildénin taidemuseo ja Nykytaiteen museo järjestivät vuonna 1992 laajan Giacomettin töiden näyttelyn Tampereelle.

Alberto Giacometti (1901-1966) syntyi italiankielisessä Borgonovon vuoristokylässä Sveitsissä 10. päivänä lokakuuta 1901. Hän muisteli aina kaiholla ensimmäistä, 13-vuotiaana mallista veistämäänsä rintakuvaa.

Tuolloin kaikki näytti varmalta. Hän tiesi miltä ihmiset ja esineet näyttivät, ja hän osasi kuvata niitä. Myöhemmin se ei sitten ollutkaan yhtä helppoa.

Giacometti huomasi, että täytyi olla muitakin tapoja lähestyä ihmistä veistoksissa kuin esimerkiksi Rodinin naturalismi. Miltä henkilö näyttäisi, jos taiteilija ei jäljentäisikään hänen ulkoista hahmoaan vaan sitä, mitä tunsi?

Ensimmäisen maailmansodan jälkeen Giacometti muutti Pariisiin ja liikkui surrealistien seurassa. Nuori sveitsiläinen liitettiin kernaasti samaan joukkoon, vaikkei hän kauaa viihtynytkään sen piirissä.

1920-luvun Pariisi vilisi loistavia taiteilijoita. Sartre ja Simone de Beauvoir viihtyivät Giacomettin seurassa. Kaikki halusivat tavata häntä. Jopa Marlene Dietrich odotteli kerran turhaan sisäänpääsyä Alberton pakeille.

Vuonna 1927 Giacometti muutti Rue Hippolyte-Maindronin varrella sijaitsevaan sähköistämättömään, ilman keskuslämmitystä olevaan ateljeeparakkiin. Tässä pienessä kopissaan hän lopulta teki elämäntyönsä.

Sara Hildénin museossa pidetyn Giacometti-näyttelyn merkitystä kuvastaa avajaisten arvovaltainen vierasjoukko. Arkkitehtiveli Bruno Giacometti kertoo ohjelmassa mm. Giacomettin ja Picasson mielenkiintoisista tapaamisista.

Matkatessaan Atlantilla Amerikkaan lokakuussa 1965 Giacometti kirjoitti proosarunon:

Tällä kaikella ei ole paljon merkitystä,
kaikella maalaamisella, veistämisellä, piirtämisellä,
kirjoittamisella tai oikeastaan kirjallisuudella.
Kaikella on sijansa,
eikä sen enempää.
Yritys on kaikki,
miten hienoa!

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

AVAINSANAT: Borgonovo, ekspressionismi, kuvanveisto, kuvanveistäjät, kuvataide, moderni taide, Pariisi, Sara Hildénin taidemuseo, surrealismi, Sveitsi, Tampere

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Valokuvat: Rogi André, Jacques-André Boiffard, Brassai, René Burri, Henri Cartier-Bresson, Robert Doiseneau, Gertrud Dübi-Müller, Andrea Garbald, Alexander Lieberman, Herbert Matter, Herbert Maeder, Ugo Mulas, Maria Netter, Man Ray, Ernst Scheidegger, Marc Vaux, Sabine Weiss.

Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:
SOTAVAUNUT. ALBERTO GIACOMETTI 1901-1966.

TV2 Asiaohjelmat.

HAASTATELTAVAT: Reinhold Hohl, Bruno Giacometti, Odette Giacometti
MUUT HENKILÖT: Alberto Giacometti, Diego Giacometti, Pablo Picasso, Jean-Paul Sartre, Simone de Beauvoir, Jean Genet

OHJELMAN TEKIJÄT:
Eeli Aalto (free-käsik, free-toim, free-luk, free-ohj). Jorma Kuusisto (kuv). Jorma Kesti (ään). Harri Halonen (val). Outi Aaltonen & Kirsi Kinnunen (käänt). Piia Inkilä (leik). Riitta Virtasalmi (kuv-siht). Pertti Nykänen (graaf).

Kuva: Alberto Giacomettin näyttely Sara Hildénin taidemuseossa (1992). Yle kuvanauha.

Tulosta sivu Ylös

Julkaistu 05.05.2011