yle.fi




Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kirjat ja kirjoittajat / Kirjailijat äänessä /

Ilmari Kianto, aikansa rohkea radikaali

1971

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).
Kuva: Iki, nuori ylioppilas ja ikuinen nuorukainen. YLE kuvanauha 1971.

1900-luvun alkupuoliskon merkittävimpiin kirjailijoihin lukeutuva Ilmari Kianto oli paitsi aatteellinen herrasmies, myös kauniita naisia ja pontikkaa arvostava modernisti ja aikansa radikaali.

Lämminhenkinen dokumentti piirtää toisenlaisen kuvan maanpetturiksikin syytetystä kansalliskirjailija Ilmari Kiannosta. Jo kypsään ikään ehtineet, hyväntuuliset ystävät ja sukulaiset sekä oma poika Otso Kianto kertovat kiihkeästä, modernista ja älykkäästä seuramiehestä, joka rakasti luontoa, Turjanlinna-kotia, kriittistä kyseenalaistamista - sekä tietenkin juhlimista.

Kiannon kerrotaan olleen kova saunomaan, ja löylyä heitettäessä "kiukaan tuli sihistä kuin kissa". Entinen naapuri, 94-vuotias Kalle Moilanen, kieltää tosin koskaan päässeensä samoille lauteille yhdessä Ikin kanssa, sillä "se kylpi vaan niiden naisten kanssa."

Myös kireinä pakkastalvina saunavesi oli kannettava Kiantajärvestä. Avannon aukaisijalle Kianto lupasi palkaksi "viidensadan markan setelin, Sibelius-sikarin ja pitkän ryypyn avannosta".

Dokumentissa näkyvä neljän nuolen nuodostama kuvio on Kiannon käyttämä logo. Logo on kirjailijan muokkaama versio oman kotipitäjän vanhan ladon ovesta löytyneestä, tursaansydän-nimisestä merkistä.

Vanhuuden päivillä Ikin kerrotaan nauttineen Turjanlinnan rauhasta kuistin rappusilla pötkötellen ja välillä torkahdellen. Vielä Aurooran sairaalassa 95-vuotias Kianto laulaa komeasti kirjoittamansa Nälkämaan laulun. Viimeiselle leposijalle kirjailija saatettiin kevätjään ympäröimään Niettussaareen, pitkospuita pitkin.

Teksti: Sanna-Katja Pohjalahti

AVAINSANAT: Alppilan kirkko, asuminen, ateismi, dokumenttiohjelmat, henkilökuvat, kalastajat, kalastus, kalastuspaikat, kalavedet, kalaverkot, kirjailijat, kuolema, luonto, luontoarvot, muistot, mökit, Niettussaari, saunat, saunominen, Suomussalmi, Turjanlinna, vanhuus, yleisötoiveet

Anna palautetta sivun sisällöstä

Lähetä artikkelin linkki


Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:
KORPIKIRJAILIJA, KUNNIATOHTORI ILMARI KIANTO.

TV2 Dokumenttitoimitus

MUUT HENKILÖT: Urho Kekkonen

OHJELMAN TEKIJÄT:
Lauri Ikonen (ohj), Riitta Virtasalmi (kuvsiht), Uolevi Kianto (käsik),Lauri Kosonen & Mikko Viljanen (sel), Mauri Karjanmaa & Juhani Heikkonen (kuv), Markku Rantanen& Heikki Kujala (ään), Matti Oksala (leik).

Kuva: Iki, nuori ylioppilas ja ikuinen nuorukainen. YLE kuvanauha 1971.

Aiheeseen liittyviä linkkejä

Elävä arkisto

Tulosta sivu Ylös

Julkaistu 01.09.2011

Hae Elävästä arkistosta

Yllätä itsesi

Elävän arkiston nettiradio

Elävä arkisto -visa

Elävä arkisto Facebookissa

Elävä arkisto Twitterissä