Elävä arkisto / Kotimaa / Muuttuva yhteiskunta / Karjalaisuutta joka lähtöön /

Käki - Pohjois-Karjalan maakuntalintu

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Käki (Cuculus canorus) kesto: 1:13 (Audio)

Käki on yleinen koko maassa, mutta se yhdistetään usein Karjalaan. Kukuntansa ja pesintätapansa vuoksi käki on myös lintu, johon on liitetty paljon taruja ja uskomuksia.

Käki viihtyy puoliavoimissa maastoissa, mutta sen asumisympäristöt vaihtelevat eri puolilla maata todennäköisesti sen mukaan, mitkä lajit toimivat siellä sen pääasiallisina isäntälajeina.

Käki on viime vuosikymmeninä vähentynyt, mutta vieläkin alkukesän iltoina sen kukuntaa voi kuulla koko maassa Ahvenanmaalta Lapin perukoille saakka.

Koska käki kukkuu muuallakin kuin Pohjois-Karjalassa, sen valintaan nimenomaan tämän maakunnan nimikkolinnuksi on todennäköisesti vaikuttanut merkittävällä tavalla erään tunnetun kansanlaulun alkusäe.

Teksti: Lasse Vihonen

AVAINSANAT: eläimet, käki, linnut, maakuntalinnut, Pohjois-Karjala

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Käki (Cuculus canorus)

Käki elää koko Suomen alueella. Se viihtyy puoliavoimissa ympäristöissä, kuten metsälaikkujen pirstomilla viljelysmailla ja Lapin aukkoisissa tunturikoivikoissa. Ympäristövaatimukset vaihtelevat eri puolilla maata ilmeisesti myös sen mukaan, mikä lintulaji toimii kullakin alueella käen isäntälajina.

Käkikoirailla oletetaan olevan pysyvä reviiri, jota se puolustaa kukunnalla. Naaraat puolestaan liikkuvat laajoilla alueilla.

Käet eivät muodosta pysyviä parisiteitä toisiinsa. Käki on siis ns. isäntäloinen, joka munii toisten lintulajien pesiin ja jättää munan hautomisen sekä poikasen kasvattamisen muiden lintujen tehtäväksi. Ilmiön mahdollistaa käkinaaraiden kyky munia väritykseltään lähes täydellisiä kopioita isäntälintujen munista. Kukin käkinaaras munii tosin yleensä vain yhden isäntälajin munien värikopioita.

Käkien munia on löydetty lähes sadan eri lintulajin pesistä. Eksoottisimmat munalöydöt on tehty fasaanien ja pikku-uikkujen pesistä. Varsinaisina isäntälajeina voidaan kuitenkin pitää vain niitä lintuja, jotka haudonnan lisäksi ruokkivat käen poikasen siihen saakka, että se pystyy itse hankkimaan ravintonsa. Suomessa käen ylivoimaisesti yleisin isäntälaji on leppälintu. Munakokoelmien kerääjien tietojen pohjalta 35-45% kaikista käen munista on löytynyt leppälinnun pesistä. Muita isäntälajeja ovat västäräkki, järripeippo ja harmaasieppo.

Käki on selvästi vähentynyt Suomessa 1900-luvun alusta lähtien. Eräs syy saattaa olla se, että käen yleisin isäntälaji - leppälintu - on myös harventunut. Toisena selityksenä käkien vähentymiseen saatta olla isäntälajien parantunut kyky torjua käkien munia. Esimerkiksi leppälinnut ovat oppineet viime vuosikymmeninä yhä paremmin erottamaan käen munat omista munistaan. Erään tutkimuksen mukaan leppälinnut puolustautuivat käen loisintaa vastaan poistamalla 60 prosentissa tapauksista munan ja 40 prosentissa hylkäämällä pesän. Torjunnan vuoksi vain noin 5-6 prosenttia käen munista tuottaa sukukypsän linnun. Käen säilymisen kannalta olisikin hyvä, että se löytäisi uuden pääisäntälinnun itselleen. Muutoin käkien kukuntaa kuullaan yhä harvemmin Suomen suvessa.

Pohjois-Karjala

Pohjois-Karjalan maakunta rajautuu Joensuun talousalueen ympärille. Maakunnan maapinta-ala on noin 18.000 neliökilometriä ja asukasmäärä 175.000. Maakunnan itä- ja pohjoisosa kuuluuvat ns. Vaara-Karjalaan ja aivan lounaisin osa Järvi-Suomeen.

Vaara-alueen keskikorkeus on noin 150 metriä merenpinnan yläpuolella. Alueen korkeimmat vaarat ovat Koli (347 m) ja Juuanvaara (314 m). Jyhkeä Koli järviympäristöineen on valittu myös Suomen kansallismaisemaksi.

Maakunnan järvistä pääosa kuuluu Vuoksen vesistöön. Suurimpia järviä ovat Pielinen, Höytiäinen ja Koitere sekä Iso-Saimaaseen kuuluva Pyhäselkä.

Pohjois-Karjalan maisemalle antavat leimansa pitkät vaarajaksot ja kapeat notkelmat, jotka ovat usein soistuneita.

Metsämaata maakunnan maapinta-alasta on enemmän kuin kolme neljäsosa. Metsien valtapuu on mänty, mutta Kiteen ja Tohmajärven seuduilla esiintyy paljon myös lehtoja.

Maakunnan itäosasta löytyy runsaasti soita. Pohjois-Karjalan tunnetuimpia luonnonsuojelualueita ovat Kolin, Petkeljärven ja Koivusuon kansallispuistot sekä useat rauhoittetut suot, harjut ja lehdot. Rantojensuojeluohjelmaan sisältyy maakunnan järvien rantaviivaa yhteensä 600 kilometriä.

Pohjois-Karjalan ilmasto on mantereinen. Terminen kasvukausi vaihtelee 145-165 vuorokauden välillä. Vuotuiset sademäärät vaihtelevat puolestaan 650-750 millimetrin välillä.