Suomalaisille matka Tallinnaan oli jännittävä. Oltiinhan matkalla Neuvostoliittoon, missä elämä oli sekä erilaista että suomalaisittain katsottuna äärimmäisen edullista.

Jo vuosi laivaliikenteen alkamisen jälkeen oli Tallinnan-matkailu saanut suomalaisten parissa oman erityisleimansa. ”Ole ihmisiksi, tuo vodkapullo,” evästettiin matkalle lähtijöitä.

Virolaiset puolestaan tunsivat Suomen television kautta: Suomesta tunnettiin ”deodorantit ja mainoshienostuneet suomalaiset”.

Neljän tunnin laivamatkalla kohti Tallinnaa kävivät kaupaksi etenkin nylonsukat. Erityisen suosittuja olivat 9,5 koon sukat. ”Vaikuttaa siltä, että suomalaiset harrastavat mustaa kauppasuhteiden lujittamista ja uusviennin tehostamista.”

Perillä Tallinnassa suomalaiset olivat kuitenkin osoittautuneet huonoiksi kauppamiehiksi. Heitä oli helppo vedättää. Pidemmän päälle tämä ei hyödyttäisi kumpaakaan, sillä ”ystävyys ilman rehellisyyttä on teeskentelyä”.

Elämä hotellissa oli värikästä, mutta ”kapakoissa vietettiin ihanaa elämää.”

Liiallista juomista hillitsi jonkin verran uhka joutua virolaiseen putkaan. Neuvostoliittolainen selviämisasema, viroksi kainestusmaja, oli omanlaisensa hotelli, jossa käynti lienee ollut monelle kyseenalainen kunnia. Kuvat jokaisesta asiakkaasta asetettiin näet näyttävästi julkisesti esille.

Paikallisen miliisin mukaan suomalaisturistien oli kuitenkin odotettu tuovan muassaan enemmänkin ongelmia.

Teksti: Petra Himberg

AVAINSANAT: alkoholi, alkoholikulttuuri, alkoholinkäyttö, alkoholiongelmat, huijarit, huijaus, juopottelu, laivaliikenne, laivamatkailu, matkailijat, matkailu, Neuvostoliitto, nähtävyydet, putkat, rehellisyys, salakauppa, sukat_ja_sukkahousut, Tallinna, Viro, Viru, vodkaturismi

Anna palautetta sivun sisällöstä