Tietolaatikko

• Kiuru (Alauda arvensis)

• Kiuru on kooltaan noin 20 cm pitkä. Sen rintamus on vaalea, mutta selässä selvästi eroittuvia ruskeita viiruja. Tummanruskean ja melko pitkän pyrstön reunasulat ovat vaaleat.

• Kiuru nostaa usein niskahöyhenensä pörhölleen. Kiurun tunnistaa myös aaltomaisesta lentotyylistä. Se istuu joskus aidanseipäällä, mutta ei juuri koskaan puun oksalla.

• Kiuru on sopeutunut pesimään ja elämään pelto- ja niittyaukeilla. Pesänsä se tekee maahan, usein pelto-ojan pientareelle. Se on monta kertaa päältä avoin, mutta sivuilta heinien kätkemä. Tosin kesän mittaan kasvavat heinät kaartuvat pesän ylle ja kätkevät sen näin kokonaan. Hyvän suojavärin ansiosta kiuruja on vaikea havaita pesältään edes paljailta pelloilta.

• Naaras munii kerrallaan kolmesta viiteen vaaleanharmaata, ruskeapilkkuista munaa. Naaras hautoo niitä 10-12 vuorokautta. Poikaset lähtevät pesästä noin 10 vuorokauden kuluttua ja ne ovat lentokelpoisia kahden-kolmen viikon ikäisinä. Poikasten nopea varttuminen mahdollistaa sen, että kiurupariskunta ehtii kasvattaa yhden kesän aikana kaksi, joskus jopa kolmekin pesuetta kesässä. Vaikka kiurukanta kokee talvehtimisalueillaan usein melkoisia menetyksiä, tehokas poikastuotanto varmistaa kannan säilymisen.

• Kiuru on varsin kotipaikkauskollinen lintu. Se palaa pesimäalueilleen vuodesta toiseen. Monet kiurut ovat lisäksi hyvin pariuskollisia.

• Ravintonaan kiurut syövät siemeniä ja muuta kasvisravintoa, mutta poikimisaikana ne pyydystävät paljon myös hyönteisiä.

• Kiurut lähtevät muuttomatkalle talvehtimisalueilleen syys-lokakuun vaihteessa. Muuttomatkojen ja talvehtimisten aikana Länsi-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa kiurukanta kokee usein melkoisia tappioita. Eräiden arvioiden mukaan jopa kolmannes kiuruista menehtyy tällöin.

• Keski-Pohjanmaa

• Keski-Pohjanmaan maakunta sijoittuu Länsi-Suomeen Pohjanlahden rannikolle. Maakunnan maapinta-ala on 12.000 neliökilometriä ja asukasluku noin 140.000 henkilöä. Maakunnan taloudellisena ja henkisenä keskuksena voidaan pitää Kokkolan kaupunkia. Tihein maaseutuasutus sijoittuu puolestaan Kalajokilaakson alueelle.

• Keski-Pohjanmaan rannikolle antavat leimansa rannikkojen karut, irtainten malajien peittämät saaret sekä maan kohoamisesta ja jokien liettymisestä syntyneet maatumisalueet. Rannikkoalueen ja Järvi-Suomen väli on puolestaan matalaa (korkeuserot 10 - 20 metriä) vaihettumisvyöhykettä.

• Maakunnan itäosaa kiertää Suomenselkä, joka on loivapiirteistä kankaremaata. Maasto kohoaa itään päin mentäessä. Maakunnan korkeimmat mäet sijaitsevat Pyhäjärven alueella.

• Keski-Pohjanmaalla on varsin vähän järviä (järvien osuus 3 % ). Suurimmat järvet ovat Pyhäjärvi ja Lestijärvi. Ne sijaitsevat Suomenselän vedenjakaja-alueella. Maakunnan kannalta järviä tärkeämpiä vesireittejä ovat monet Pohjanlahteen laskevat joet. Niistä mainittakoon Perhonjoki, Lestijoki ja Kalajoki.

• Pohjanmaan joille on tunnusomaista vesimäärien suuri vaihtelu. Kevättulvien takia muutamiin jokiin on rakennettu tekojärviä, joilla voidaan hieman säännöstellä tulvien haittoja.

• Maakunnan kasvillisuutta leimaavat metsät ja suot. Metsien valtapuuna rannikkoalueella kasvaa kuusi, mutta mänty valtaa alaa siirryttäessä Suomenselän alueelle.

• Soiden osuus maakunnan pinta-alasta on poikkeuksellisen suuri. Suomenselän alueella niiden osuus nousee peräti 60 prosenttiin maapinta-alasta. Viljelymaan osuus on keskimäärin 10 prosenttia, mutta paikoittain se kohoaa 20-25 prosenttiin.

• Maatalousvaltaisessa maakunnassa etenkin karjataloudella on vahva asema. Monet pellot ja niityt tarjoavat pesäpaikkoja myös Keski-Pohjanmaan nimikkolinnulle - kiurulle.

Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:

Kuva: Kiuru - Keski-Pohjanmaan maakuntalintu. Risto Salovaara.