Katupartiossa olevat poliisit ihmettelevät säntillisiä tamperelaisnuoria. Kunnes hälytys tulee Amurin koulusta: musiikkiluokkaan on murtauduttu.

- No niinpä tietysti, kiltit lapset kadulla, nuorisorikolliset koulussa, Reinikainen toteaa.

Luokasta löytyy kapinallishenkinen, mutta ilmeisen musikaalinen nuorimies nimeltään Tomi. Koska ikä riittää, joutuu hän kuulusteluun.

Laitoksella Reinikainen ilostuu, kun Tomi saa avustajakseen sosiaalityöntekijä Aili Hinkan.

Käy ilmi, että Ailillakin on pulmia. Häntä seurataan. Onneksi Reinikainen keksii, miten toimia. Mutta se edellyttää jälleen yhteistä käyntiä kreikkalaisessa ravintolassa.

Kun Ailin, Reinikaisen ja yksityisetsivän tiet vihdoin yhtyvät, saa etsivä tuta Artturi Reinikaisen luonteenlujuuden.

- Vaikka mää vaan oon tällanen kirjaton karjaton takamettien mies niin mää osaan kuule käyttää noita kielikuvia, Reinikainen heristää nyrkkiä etsivälle kuvaillessaan, mitä hän etsivän palkanneelle miehelle sanoisi.

Elekieli kertoo muutakin.

Teksti: Petra Himberg

AVAINSANAT: arkielämä, fiktio, hahmot, huumori, komediat, kreikkalaiset, kreikkalaiset ravintolat, murtovarkaus, parodia, poliisi, poliisiasema, poliisikuvaus, poliisilaitoksen toiminta, ravintolat, rikoksentekijät, rikoksentorjunta, rikokset, roolit, sketsit, suosikit, suosio, tilannekomediat, työyhteisöt, väärinkäsitykset, yksityisetsivät

Anna palautetta sivun sisällöstä