Vuoden 1966 eduskuntavaaleissa televisiosta tuli vaalikeskustelujen ja tulospalvelun keskeisin osa. Vaalit mullistivat myös poliittisen kentän, sillä eduskuntaan tuli vasemmistoenemmistö ja maahan ”kansanrintamahallitus”.

Aluksi eduskuntaan valittujen valokuvia liimailtiin vaalipiireittäin kymmeniä metrejä pitkille tulostauluille. Myöhemmin avuksi otettiin tietokoneet, joiden toimintavarmuus oli sitä ja tätä.

”Koneet ovat kaatuneet ja kaapelit ovat poikki”, huokaili tulosillan toimittaja.

Vuoden 1970 vaaleissa Suomen Maaseudun Puolue keräsi murskavoiton. Vaali-illan sankariksi nousi SMP:n puoluesihteeri ja kansanedustaja Eino Poutiainen, jonka tukkimiehen kirjanpito peittosi Yleisradion tietokoneitten tulosennusteet.

Vuosien 1972 ja 1975 vaaleissa Yle otti käyttöön ns. sekuntidemokratian. Ylen johtajat mittasivat puolueiden saamaa tv-aikaa sananmukaisesti sekuntikellolla, kun Ylen tasapuolisuus kyseenalaistettiin.

Vuoden 1983 vaalit välitettiin jo väreissä. Kuumien vaalikeskustelujensa vuoksi historiaan jäivät vuoden 1987 vaalit. Leif Salmén grillaisi Pekka Oksalan kanssa puoluejohtajia siihen malliin, että osa heistä närkästyi lopullisesti. Vuoden 1995 vaalit käytiin puolestaan laman tunnelmissa.

Oheinen kooste sisältää herkullisimmat otteet vuosien 1966, 1970, 1972, 1975, 1983, 1987 ja 1995 eduskuntavaalien vaaliohjelmista ja tulospalveluilloista.

Teksti: Reijo Perälä

AVAINSANAT: demokratia, eduskuntavaalit, puolueet, tekniikka, vaalit, vaalitekniikka, vaalitentit, Yle, äänestykset, äänestäminen

Anna palautetta sivun sisällöstä