Ohjelma alkaa kuvaavalla tapahtumaketjulla: Joulukuussa 1970 Irwin ottaa vastaan kultalevyn kappaleestaan Ryysyranta. Kolme kuukautta aiemmin hänen velkarahalla rakentamansa komea Ryysyranta pakkohuutokaupataan Parolassa. Tästä Irwin ja sanoittaja Vexi Salmi saavat aiheen uuteen kipaleeseen nimeltä Ryysyranta meni.

Irwin nousi pinnalle, kun protestilaulu oli pop. "Protesti oli sitä, että nuoriso halusi jotain uutta", Irwin sanoo ohjelmassa. "Vanha systeemi oli liian vanha ja paska." Ennen kaikkea hän kritisoi sitä, että "vanhat kundit saa liian kauan päättää asioista".

Yksi Irwinin keskeisistä tuohtumuksen aiheista oli harkintaverotus, josta hän syytti kateellisten ihmisten muodostamaa päättäjien "rinkiä". Valtion apurahoja kaupalliseksi luettu viihdeartisti ei saanut, hänen toimintaansa kun ei luettu taiteeksi.

Itseään Irwin pitää joka tapauksessa pikemminkin tulkitsijana kuin laulajana. "Yritän kertoa siitä, mitä olen kokenut ja nähnyt", hän luonnehtii toimenkuvaansa viihdemaailmassa.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: elämä, elämänkoulu, haastattelut, hämeenlinnalaiset, ihailijat, ihailu, ironia, iskelmät, järjestelmät, kokemukset, kupletit, köyhyys, laulajat, musiikki, muutos, protestit, Ryysyranta, satiiri, sosiaaliset ongelmat, suosio, säveltäjät, toimeentulo, työ, työttömyys, verotus, yhteiskuntakritiikki, yleisötoiveet

Anna palautetta sivun sisällöstä