Kun vanhemmat olivat kuolleet tai eivät syystä tai toisesta voineet elättää lastaan ja kun kunta ei ottanut lasta huollettavakseen, lapsi myytiin huutokaupalla.

Kunta möi lapsen sille, joka oli valmis ottamaan hänet pienintä kunnalta saatua elatussumaa vastaan.

Huutokaupoista muodostui usein tinkimistilaisuuksia, joissa lapsen ihmisarvo laskettiin muutamissa kolikoissa tai jyväkiloissa.

”Se oli semmonen tyyli, että lapsi nostettiin pöydälle ja toisella kädellä vasaramies piti tukasta kiinni, että tämmönen tämä on, että paljonko tahotaan, joka tämän ottaa. Kolmetoista markkaa minustaki tahottii, kun minua myytiin.” Näin kertoo Aleksi Pietilä omasta kohtalostaan.

Dokumentin kaksi muuta huutolaislasta ovat Kalle Löth ja Aapeli Tiitinen.

Huutokaupat pidettiin viattomien lasten päivänä joulun jälkeen, jolloin tämänkin dokumentin ensiesitys oli vuonna 1968.

AVAINSANAT: huutokauppa, huutolaiset, hyvinvointivaltio, ihmisarvo, köyhyys, köyhäinhoito, lapset, lapsuus, sosiaalipolitiikka

Anna palautetta sivun sisällöstä