Keltavästäräkki on avomaiden lintu, joka on pesimäaikana yleinen avosoilla, rantaniityillä, laitumilla, heinämailla ja paikoin pelloilla, täytemaa-alueilla ja valtaojien varsilla. Sen laulu on heleää ja hyvin yksinkertaista, muutamien sointujen toistelua.

Kirjokertun asuinaluetta ovat pensoittuneet avomaat ja metsänreunat. Kirjokertun ääni kuulostaa rätisevältä.

Kirjosieppo viihtyy valoisissa lehti- ja sekametsissä. Kirjosieppo koiras laulaa pirteästi vallattuaan reviirin.

Kiuru pesii avosoilla, laitumilla ja rantaniityillä. Keväällä kiuru laulaa aamuin ja illoin.

Kivitasku pesii kuivilla avomailla. Sen laulu on voimakasta livertelyä, jota koiras esittää joltain korkealta paikalta, ja usein se pyrähtää laululentoon.

Koskikaran tekee pesänsä kallionkoloon tai isoon kiveen, veden äärelle. Se on poikkeuksellinen lintu, sillä koiras ja naaras laulavat.

Kottarainen pesii monenlaisiin ympäristöihin mm. avomaille. Sen laulu on kovaa ja pitkäkestoista, johon kuuluu kirskahduksia. Sillä on kyky matkia muita lintulajeja.

Kuhankeittäjä pesii vanhoissa lehtimetsissä ja rehevissä puistoissa. Sen tunnistaa närhimäisistä vihellyksestä ja rääkäisyistä.

Kulorastas pesii havumetsävyöhykkeen pohjoisrajoille asti valoisissa mäntyvaltaisissa sekametsissä ja männikkökankailla. Sen ääni muistuttaa mustarastaan ääntä.

Kultarinta viihtyy valoisissa lehtimetsissä ja lehtipuuvaltaisissa sekametsissä. Sen laulu on todella kuuluvaa, monipuolista ja kiihkeää lavertelua.

Tekstit: Outi Heinonen

AVAINSANAT: keltavästäräkki, kirjokerttu, kirjosieppo, kiuru, kivitasku, koskikara, kottarainen, kuhankeittäjä, kulorastas, kultarinta, linnunlaulu, linnut, luonnonäänet, luonto, rastaat, varpuslinnut, västäräkki, ympäristö, ääninäytteet

Anna palautetta sivun sisällöstä