Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Kirjat ja kirjoittajat / Kirjailijat äänessä /

Robert Åsbacka: Urkujenrakentaja

2008

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Aamun kirja: Haastateltavana Robert Åsbacka 04.11.2008 | kesto: 14:41 (Video)

Estonian uppoamisesta ei ollut vielä ilmestynyt juurikaan romaaneja, kunnes syksyllä 2008 niitä yllättäen ilmestyi kolme. Åsbackan Urkujenrakentaja on yksi niistä.

Päähenkilö Thomasson on erakoitunut liki 80-vuotias mies, joka menetti Estonian onnettomuudessa urkurivaimonsa Sirin.

Hän on juuttunut suruunsa ja on rakentanut urkuja kerrostalokaksioonsa vaimonsa katoamisesta lähtien.

Åsbacka kirjoittaa hienosti surusta, syyllisyydestä ja sovituksesta.

Vaikka monilla on voimakas kollektiivinen suru Estonian uppoamisesta, Åsbacka onnistuu kuvaamaan surua henkilökohtaisesti yksityisen ihmisen kokemuksena.

Thomasson potee syyllisyyttä vuosia sitten tapahtuneista alaisensa tapaturmaisesta kuolemasta laivalla ja Sirin kuolemasta Estonialla. Hän yhdistelee kohtalonomaisia ajatuksia toisiinsa ja nostaa elämänsä merkitykselliseksi suuren surunsa kautta. Robert Åsbacka päättää romaaninsa kuitenkin sovintoon ja siinä Thomassonia auttaa taide.

Urkujenrakentaja-romaanissa taide ja arki limittyvät luontevasti toisiinsa kuten Åsbackan aiemmassakin tuotannossa. Taide ylevöittää arjen tekemättä siitä elitististä, ja arki tasoittaa taidetta tekemättä siitä kuitenkaan kosiskelevaa. Thomasson rakensi barokkiurkunsa esimerkiksi kerrostalokaksioon, ja kun Siri polki kirkossa urkuja hän omien sanojensa mukaan harjoitti reisilihaksiaan.

Eräänlaista urkujenrakentamista Robert Åsbackakin on romaaniaan kirjoittaessaan tehnyt. Tarina alkaa soida yksiäänisesti, mutta vähitellen siihen liittyy uusia ja uusia ääniä. Kaikki liittyy romaanissa kaikkeen kuten uruissa jokaisen osan on soitava oikealla tavalla.

Urkujenrakentaja on yksi syksyn 2008 hienoimpia romaaneja. Åsbacka päättää kertomuksensa sovintoon ja jättää lukijansa helpotuksen ja vapautuksen tunteeseen.

Teksti: Nadja Nowak ja Seppo Puttonen