Miehet olivat noin viisikymppisiä, nähneet ja kokeneet sen verran, että heille oli tapahtunut sama kuin kaikille – oli noussut halu palata nuoruuden ja lapsuuden maisemiin. Kaikille sodan jalkoihin jääneille se vain ei ole ollut mahdollista.

Mitä maailmassa tapahtui heidän lapsuudessaan, mitä tapahtui heille? He olivat kokeneet sodan kauhut joutuessaan pakenemaan pommituksia. Oli pakko sopeutua evakkoina karuun pohjoiseen Ouluun. Kumpikaan ei tainnut siinä onnistua kovin hyvin.

”Meille jäi pysyväksi viha-rakkaus-suhde Ouluun. Oli asioita, joita emme koskaan antaneet anteeksi, mutta kaupunki Raksiloineen veti silti puoleensa. Paavo palasi viimeisissä romaaneissaan Ouluun. Minäkin, kun en voinut enää tehdä elokuvia, maalasin sata kuvaa Oulusta. Paavo sanoi niiden olevan kuin suoraan hänen unistaan."

"Paluu Ithakaan" tutkistelee taiteilijan mahdollisuuksia toimia sotien jälkeisessä Suomessa ja Oulussa. Ohjaaja-Eeli olisi halunnut kirjailija-Paavon kertovan matkan aikana itsestään, mutta asetelma kääntyikin toisin päin. "Jos yritin kääntää keskustelun häneen päin, hän teki nopean vastaliikkeen alkaen kertomaan minun vaiheistani." Niin Eeli sai kuulla Paavon kertovan hänen oman tarinansa ja pohtivan hänen taiteilijanlaatuaan.

Filmin lopussa kaksikko saapuu Raksilaan kuin Odysseus Ithakaan. Loppumatka taitetaan vuoden 1938 Chevroletilla, jonka Paavo on varta vasten vaatinut paikalle.

Teksti: Eeli Aalto & Jukka Lindfors

AVAINSANAT: automatkailu, Chevrolet, dokumenttiohjelmat, elokuvaohjaajat, junamatkailu, kaupunkikuva, kerronta, kirjailijat, lapsuudenkoti, lapsuudenystävät, matkustaminen, muistelu, ohjaajat, Oulu, oululaiset, paluu, pohjalaisuus, Pohjois-Pohjanmaa, Raksila, sota-aika, tarinat, viha-rakkaussuhde

Anna palautetta sivun sisällöstä