Etelänsatakieli viihtyy pensaikkoisissa metsissä tai metsänreunoissa, lähellä vesistöjä. Lähes vuosittain Suomessa tavataan joitakin yksilöitä. Etelänsatakielen laulu sisältää runsaasti huilumaisia vihellyksiä ja trillejä.

Harakka on alun perin elänyt rantatiheiköissä, nykyisin se elää myös asutuksen tuntumassa pihoilla ja puutarhoissa sekä metsänreunoissa. Se ääntelee melko kovaäänisesti räkättäen.

Harjalinnun asuinaluetta ovat kyntömaat ja laitumet. Syysmuuton yhteydessä niitä vaeltaa ajoittain Suomeen. Silmiinpistävin piirre oranssin mustalla harjalinnulla on viuhkamainen harja päälaella.

Hemppo viihtyy puistoissa, pihoilla ja peltojen laitamilla. Keväällä koiraat laulavat korkeilta paikoilta hilpeästi liverrellen.

Idänuunilintu viihtyy iäkkäissä, rehevissä kuusikoissa tai kuusivaltaisissa sekametsissä. Sen laulu on iloista, epäselvästi hyppivää, ja siinä on teräviä, korkeita osia sekä lyhyitä taukoja.

Isokäpylintu viihtyy parhaiten mäntymetsissä. Pesäpuun lähettyvillä koiras laulaa hiljaista, mutta kaunista visertelyä.

Kangaskiuru asustaa karuilla kalliomänniköillä ja kuivilla harjunkankailla. Koiras laulaa keväällä kuuluvasti surumielistä lallatustaan.

Kehrääjä elää etelässä avoimilla tai puoliavoimilla mäntykankailla ja mäntyvaltaisissa sekametsissä. Ilta- tai aamuhämärissä voi kuulla Kehrääjän surinan kallionmänniköistä tai harjumänniköiden hakkuualueilta.

Keltahemppo pesii Etelä - ja Keski-Euroopassa ja Pohjois-Afrikassa. Suomessa se on vuosittainen vierailija, muutamia pesintöjäkin on varmistettu. Lintu viihtyy pihoilla, puistoissa ja vuorenrinteillä. Linnun ääni kuulostaa erikoisen kitisevältä.

Keltasirkku pesii avoimilla aluilla, joissa on kuitenkin jonkin verran puita. Linnun korkean hentoa laulua kuulee maaliskuusta alkaen.

Tekstit: Outi Heinonen

AVAINSANAT: etelänsatakieli, harakka, harjalintu, hemppo, idänuunilintu, isokäpylintu, kangaskiuru, kehrääjä, keltahemppo, keltasirkku, linnut, luonnonäänet, luonto, luonto-ohjelmat, varpuslinnut, ympäristö

Anna palautetta sivun sisällöstä