Kuvataiteilija Teemu Mäki (1967) ei suosi taiteessaan helppoja aiheita. Mäki kuvailee taiteen olevan hänelle kokonaisvaltainen tapa harjoittaa filosofiaa.

Mäen taiteessa näkyy vahvasti hänen omat käsityksensä maailmasta ja ihmisestä, jotka eivät useinkaan ole kovin imartelevia taikka kauniita. Hänen teoksensa ovat käsitelleet mm. kulutusvimmaa, väkivaltaa ja kapitalismia. Mäki kuvailee itseään moraalirelativistiksi, ateistiksi ja sosialistiksi.

Mäellä on kolme lasta ja hän on kuvannut töissään myös perhettään ja parisuhdettaan. Haastattelussa hän toteaa taiteilijan pahimman vihollisen olevan häveliäisyyden.

Lapsena Mäki ei viihtynyt päivähoidossa eikä koulussa. Hän oli kuitenkin luokkansa priimus ja kirjoitti lukiosta kuuden laudaturin paperit. Hän kuvailee taiteen tuntuneen ainoalta houkuttelevalta vaihtoehdolta tulevaisuudelle. Lukion jälkeen Mäki aloitti opinnot Kuvataideakatemiassa.

Mäki tuli suuren yleisön tietoisuuteen vuonna 1988 videoteoksellaan Sex and Death. Puolituntinen teos käsitteli väkivallan eri muotoja. Montaasi sisälsi kuuden sekunnin mittaisen kissantappokohtauksen. Teostaan varten Mäki hankki eläinsuojeluyhdistykseltä kissan ja kuvasi kun hän tappoi sen kirveellä. Lopuksi hän masturboi kuolleen kissan päälle. Eläintensuojelijat haastoivat Mäen oikeuteen ja teos alettiin tuntea julkisuudessa "kissantappovideona".

Valtion elokuvatarkastamo kielsi teoksen julkisen esittämisen. Hovioikeus tuomitsi Mäen sakkoihin eläinrääkkäyksestä, koska kissa ei ollut kuollut riittävän kivuttomasti. Vuonna 1994 Valtion taidemuseo osti kokelmiinsa Mäen teoksen My Way, a Work in Progress, joka sisältää myös kissantappokohtauksen.

Mäki toteaa kohun herättäneen kiinnostavaa keskustelua eettisyydestä. Hän itse ei tee eroa sillä, tapetaanko eläin ruuaksi vai taiteen vuoksi, sillä kummassakaan ei ole kyse välttämättömyydestä.

Mäki valmistui kuvataiteen tohtoriksi Kuvataideakatemiasta vuonna 2005. Lokakuusta 2008 lähtien Mäki on toiminut kuvataiteiden professorina Taideteollisen korkeakoulun visuaalisen kulttuurin osastolla.

Teksti: Heidi Sommar

AVAINSANAT: eläinrääkkäys, eläinsuojelu, hovioikeus, itsetyydytys, kapitalismi, kissa, kissantappovideo, kuvataiteet, kuvataiteilijat, lapualaiset, relativismi, taide, taiteilijat, valokuvaajat, valokuvat, valokuvaus, Valtion elokuvatarkastamo, Valtion taidemuseo, videokamerat, videokuvaus, videolaitteet, videot, väkivalta, yhteiskuntakritiikki, yleisötoiveet

Anna palautetta sivun sisällöstä