Suuruudenhullu vääpeli Sora nimittää itse itsensä vänrikiksi. Moinen hulluus tulee upseerin tietoon ja Soron "upseeritarina" on lopussa. Soro lähetetään eturintamalle vänrikin tähdet kauluksesta ratkottuina.

Rintamalla Soron saappaat siirtyvät luutnantti Heikki Jopperille. Mies oli omatekoiseen vääpeliin verrattuna todellinen sotilas. Uusia saappaitaan nuori Jopperi halusi säästää, joten taisteluun lähtiessä hän potkaisi nahkasaappaat pois jalastaan ja pani huopahiihtokengät tilalle. Kunnes sitten eräänä kertana Jopperin partio ei enää palannutkaan korsuun.

Pölyn peittämä saapaspari jatkaa vaellustaan kersantti Toivo Nirvalle. Korsukaverit epäilevät, että saappaat ovat liian pienet kotiseudulle ikävöivälle Nirvalle. Miehellä oli kotitalossa vaimo, kaksi lasta ja kolmekymmentä lypsävää. Nirva ei kuitenkaan koskaan pääse kotiin vaan kaatuu rintamalla.

Saappaat jatkavat matkaansa sotilassairaalan kellarista Sotamies Kasper Ahvenelle. Ahvenen koti on palanut ja perhe on lähtenyt evakkoon. Kun Ahvenen koti saadaan jälleen lähes valmiiksi, niin saappaat ovat tulleet tiensä päähän ja ne joutavat suutarille korjattavaksi.

Korjatut saappaat "pääsevät" seuraavaksi työvelvollinen Juhani Norpan käyttöön. Norpan jaloissa saappaat eivät ehdi ihmeemmin kulua, vaan korpraali Einari Korppi nappaa saappaat nukkuvan Norpan jalasta. Korppi ajautuu lomallaan rouva Risun seuraan. Varakas rouva muistaa sotamiestä myöhemmin uusilla jalkineilla.

Sodassa haavoittunut sotamies Heikki Nokkanen pääsee jouluksi lomalle. Lomasta tulee "ikimuistoinen", kun hän törmää asemalla vanhaan naistuttavaansa. Loma päättyy ja sotamies palaa rintamalle. Samalla saappaat saavat uuden omistajan, kun korsun pelihelvetissä Nokkanen häviää saappaat sotamies Jaaralle.

Jaara ei ole sodan melskettä paljoa nähnyt. Hänen aikansa on kulunut pelikorttien ääressä ja niin kuluu rauhansopimiseen asti. Joukkojen perääntyessä Jaara riisuu jalastaan hankaavat saappaat.

Tien poskesta saappaat löytää aina utelias sotamies Lehto. Rauha on nyt solmittu ja Lehdosta tulee jalkineiden viimeinen omistaja. Ne saavat nyt palvella isäntää sotatantereen sijasta perunankylvössä.

Teksti: Seija Aunila

AVAINSANAT: aatteellisuus, elokuvat, erakot, evakot, evakuointi, fiktio, hautajaiset, ihmissuhteet, ikääntyminen, julmuus, katkeruus, kunnia, kuolema, nuoret, nuoriso, pelko, pelkuruus, sankaruus, sota, sotainvalidit, sotavammat, televisioelokuvat, vanheneminen

Anna palautetta sivun sisällöstä