yle.fi




Elävä arkisto / Musiikki / Aatteen ja hengen laulut / Vasemmistolaiset laulut /

Kun työväenlauluja ei saanut veisata ulkosalla

1905-1945

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).
Kuva: SDP:n kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen eduskuntatalon portailla.
(1950-luku)
Kalle Kultala

Kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen kertoo suomalaisten työväenlaulujen vaiheista vapun alla 1968. Väkevät vallankumousmarssit olivat oman aikansa hittibiisejä.

Kun työväen kuuluisin taistelulaulu ”Internationale” vuonna 1905 suomennettiin, laulutekstin 10 000 kappaleen painos myytiin yhden mielenosoituspäivän kuluessa loppuun.

Vanhimmat laulut olivat sävyisän ihanteellisia, kuten ruotsalaisperäiset kappaleet Salmela-Järvisen esittelemässä vuoden 1905 laulukirjassa.

Laulujen tausta oli moninainen. Barrikaadimarssin melodia oli lainattu Venäjän keisarin henkivartiokaartin marssista. Tunnettu Taistojen tiellä -marssi oli alkuperäiseltä nimeltään Jää hyvästi isänmaa.

Punakaartin marssin tekijästä ei Salmela-Järvisellä ole tietoa. Ensimmäisen kerran hän kuuli sen Hakaniemessä arkkiveisujen kaupittelijan esittämänä helmikuussa 1918. Mies muistettiin maratoonarina, joka saapui maaliin parikymmentä minuuttia kisojen päättymisen jälkeen.

1930-luvulla työväenlaulut muuttuivat osin maanalaiseksi kulttuuriksi. Vuonna 1933 suojeluskuntalaiset ja lapualaiset repivät sos.demien liput näiden puoluejuhlassa. Tämän seurauksena säädettiin lippu- ja kiihotuslait, joilla punaliput ja osa vallankumouslauluista kiellettiin, Salmela-Järvinen muistelee. Mm. Kansainvälistä ei saanut laulaa ulkosalla, ja sen kolme keskimmäistä säkeistöä olivat muutenkin pannassa.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: hitit, maanalainen toiminta, musiikki, poliittiset laulut, sensuuri, sävellykset, työväenkulttuuri, työväenlaulut, työväenliike, työväenluokka, työväenmusiikki, vappu

Anna palautetta sivun sisällöstä

Lähetä artikkelin linkki


Sisältötiedot

ALKUPERÄISEN OHJELMAN OTSIKKO:
Työväen laulut. Martta Salmela-Järvinen muistelee.

OHJELMAN TEKIJÄT:
Toimittaja: Seppo Väisänen

Kuva: SDP:n kansanedustaja Martta Salmela-Järvinen eduskuntatalon portailla. (1950-luku) Kalle Kultala

Tulosta sivu Ylös

Julkaistu 08.09.2006

Hae Elävästä arkistosta

Yllätä itsesi

Elävän arkiston nettiradio

Elävä arkisto -visa

Elävä arkisto Facebookissa

Elävä arkisto Twitterissä