Elävä arkisto / Kulttuuri ja viihde / Teatterin ja tanssin tekijät / Suomen Kansallisooppera /

Irma Tervani: Kevätlaulu

1906

HUOM: Valitettavasti palvelussa on hetkellinen tekninen häiriö. Kokeile ladata sivu hetken kuluttua uudelleen. Ohjeita. Jos käytät Elävää arkistoa ulkomaisessa verkossa saattaa kyseinen klippi olla sopimusehtojemme johdosta katseltavissa vain Suomessa, tällöin asiasta on maininta artikkelissa.

OBS: Tillfälligt tekniskt avbrott. Prova att ladda om sidan eller kom tillbaka om en stund. Tilläggsuppgifter. Om du använder Arkivet utanför Finland kan du kontrollera om klippet på grund av våra kontraktsvillkor endast är tillgängligt i Finland. Detta står i så fall i artikeln.

NOTE: Our service is experiencing temporary technical difficulties. We are sorry for the inconvenience, please try again after a while or try to refresh the page. Some videoclips are only available in Finland due to the terms of our agreements (possible limitations are mentioned in the article).

Kevätlaulu op.58/4 (Jo lapset laivoja veistää) vuosi 1906 | kesto: 1:26 (Audio)

Aino Acktén 11 vuotta nuorempi sisar Irma Tervani (1887-1936) teki loisteliaan uran Dresdenin hovioopperassa.

Tervanilla oli dramaattinen, orvokinväriseksi ja sellosointuiseksi luonnehdittu alttoääni. Ihmisenä hän oli temperamenttinen ja ailahteleva, mutta ehdottomasti esikuvista ja muiden ihmisten mielipiteistä vapaa oman tiensä kulkija.

Tervani oli naimisissa vuodesta 1916 lähtien saksalaisen teatterijohtaja Paul Wiecken kanssa. Heillä oli kaksi lasta.

Irma Tervani lauloi koko uransa aikana vain neljä kappaletta äänilevylle. Gramophone –levymerkille tehdyt äänitykset ovat vuodelta 1906, jolloin hän ei vielä ollut Dresdenin hovioopperan tähti.

"Kevätlaulu op.58/4" on Oskar Merikannon sävellys Eino Leinon runoon. Säveltäjä itse toimii säestäjänä.

Teksti: Johanna Nuorivaara

AVAINSANAT: alttosopraanot, laulajat, laulumusiikki, musiikki, näyttämötaiteilijat, ooppera, temperamentti

Anna palautetta sivun sisällöstä

Tietolaatikko

Irma Tervani (oik. Achté) syntyi 4.6.1887. Hänen vanhempansa Emmy Achte ja Lorenz Nikolai Achte toimivat opettajina perustamassaan Helsingin lukkari- ja urkurikoulussa. Varhaisimman lauluopetuksensa Irma Tervani saikin sisarensa tavoin äidiltään. Hän jatkoi opintojaan Ruotsissa parin vuoden ajan, kunnes siirtyi äitinsä suosituksesta ja yhä sisarensa jalanjälkiä seuraten Pariisin Konservatorioon Edmond Duvernoyn oppilaaksi 1904-06.

Konservatorion antama loppuarvosana ei ollut yhtä hyvä kuin aikanaan Aino–sisaren saavuttama "paras", joten kaikkinaiseen sisarvertailuun kyllästyneenä pikkusisko lähti Pariisista luomaan omaa itsenäistä uraa taiteilijanimellä Irma Tervani. Hän suuntasi Dresdeniin. Sopimus kiinnityksestä Dresdenin hovioopperaan solmittiin vuonna 1908. Tervani debytoi menestyksekkäästi Camille Saint-Saensin oopperassa Simson ja Delila. Seuraavana vuonna hän oli mukana Richard Straussin Elektra –oopperan kantaesityksessä.

Tervani teki vierailuja myös muilla Saksan oopperanäyttämöillä. Kuuluisimpia lienevät hänen vierailunsa Frankfurt am Mainin oopperassa 1910 ja 1912 Carmenin nimiroolissa vastanäyttelijänään Enrico Caruso. Roolityö Carmenina oli tulkinnaltaan poikkeuksellisen intensiivinen sekä äänellisesti että näyttämöllisesti. Onnistuneesta työstä sateli runsaasti kiitosta ja aina vain lisää vahvoja rooleja.

Tervani esiintyi jo mainittujen oopperoiden lisäksi muun muassa Gluckin Orfeuksessa, Verdin Trubaduurissa ja Aidassa, Straussin Ruusuritarissa ja Wagnerin oopperoiden altto-osissa. Suomessa hän vieraili 1910 Kansallisteatterin näyttämöllä laulamassa Kirsti Flemingin osan Oskar Merikannon Elinan surma –oopperan kantaesityksessä. Vuonna 1912 esitettiin samaisella näyttämöllä Kotimaisen oopperan toimesta Georges Bizet´n Carmen, jonka nimiroolissa vieraili itseoikeutetusti Tervani.

Oopperatyön ohella Tervani esiintyi myös konserttilaulajana. Hän vieraili konserttikiertueilla Saksan ja Suomen lisäksi muun muassa Skandinaviassa, Romaniassa ja Belgiassa. Aino Ackté järjesti omalla vaikutusvallallaan monia esiintymismahdollisuuksia sisarelleen, mutta Tervani yleensä torjui tämänkaltaiset järjestelyt. Perhesyihin vedoten hän kieltäytyi myös vuonna 1917 esiintymiskiertueesta Yhdysvaltoihin.

Vuonna 1930 Tervani teki yhden viimeisimmistä roolisuorituksistaan esiintymällä Savonlinnassa Aino Acktén järjestämillä oopperajuhlilla Leevi Madetojan Pohjalaisia –oopperan Maijana. Dresdenin hovioopperasta hän vetäytyi 1932 ja muutti perheensä kanssa Berliiniin.