Elokuvakriitikko, ohjaaja, toimittaja ja tietokirjailija Peter von Bagh syntyi Helsingissä vuonna 1943. Lapsuutensa ja nuoruutensa hän vietti Oulussa, jossa emigrantti-isä toimi psykiatrina.

Niinpä von Bagh asui 17:nteen ikävuoteensa asti kirjaimellisesti mielisairaalassa. Potilaat, joista monet olivat yksinkertaisesti tehneet irtioton liian kovaksi käyneestä yhteiskunnasta, antoivat ensituntuman ennakkoluulottomuuteen ja rajojen rikkomiseen.

Kielet ja matematiikka sujuivat koulussa hyvin, käsityöt kömpelömmin. Urheilusuorituksia leimasi "ehkä säälittävyys", mutta samalla äärimmäinen innostuneisuus, kuten aikakauden henkeen kuului. Oppikoulussa Petteri erottautui omaperäisenä, kärkevänä nuorälykkönä, joka jakoi mielipiteitä - närkästytti yksiä ja viihdytti toisia.

Tulevan uran kannalta olennainen oli opettajan perustama teinien elokuvakerho, jossa Petteri varmana esiintyjänä pian saavutti keskeisen aseman. Elokuvakerholiike avasi tälle sukupolvelle kokonaan uuden näköalan historiaan ja maailmaan. Ylioppilaaksi kirjoittaessaan von Bagh oli, hämmästyttävää kyllä, toiminut jo pari vuotta Oulun päälehden elokuva-arvostelijana.

Helsinkiin hän muutti opiskelemaan vuonna 1962 ja tempautui nopeasti sikäläiseen elokuvamiljööseen. Ylioppilaslehden ja Ylioppilasteatterin kautta tuli tutuksi koko nouseva radikaalipolvi, jota yhdisti valtava tiedonnälkä. Petterin intohimoisuus ja iloinen pilkka luutuneita asenteita kohtaan innosti kaikkia muitakin, säveltäjä Kaj Chydenius muistelee.

Kulttuuriradikalismin monitaiteisessa ilmapiirissä von Bagh tuli tarkoittamattaan toimineeksi myös iskelmäsanoittajana. Ylioppilaslehden vappunumeroon improvisoidusta sodomia-aiheisesta pienoisnovellista Hevoset ja minä tuli Pekka Gronowin säveltämänä M. A. Nummisen läpimurtokappale.

1960-luvulla alkoi myös Petterin oma elokuvaura, ensin Risto Jarvan yhteistyökumppanina ja sitten myös omilla ohjaustöillä, jotka vanhemmille kriitikoille olivat "aivan erityisen raivon kohteena". Von Bagh oli riepotellut heitä omissa kirjoituksissaan suorin sanoin jo vuosikaudet, ja uhrit maksoivat potut pottuina.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: arvostelijat, elokuva, elokuvakerhot, elokuvakritiikki, elokuvakulttuuri, elokuvaohjaajat, elokuvat, emigrantit, haastattelut, Helsinki, helsinkiläiset, iskelmät, Jyväskylän Kesä, Kaleva, Kino Aula, koulunkäynti, lapsuus, maahanmuuttajat, mielisairaalat, muistelu, musiikki, nuoruus, opiskelijat, Oulu, oululaiset, Oulun keskusmielisairaala, Oulun teinien elokuvakerho, Pohjois-Pohjanmaa, pohjoispohjalaiset, psyykkisesti sairaat, radikalismi, sanoittajat, tietokirjailijat, toimittajat, urheilu, Vanha ylioppilastalo, Ylioppilaslehti, Ylioppilasteatteri, ylioppilasteatterit

Anna palautetta sivun sisällöstä