Partioliikkeen perusti kenraalimajuri Robert Baden-Powell Englannissa vuonna 1907. Suomi seurasi esimerkkiä siis vain kolme vuotta myöhemmin.

Keisari Nikolai II kielsi partion kuitenkin vuonna 1911, koska sitä pidettiin poliittisena ja sotilaallisena järjestönä, jonka toiminta oli suunnattu venäläishallintoa vastaan.

Tsaarin kukistuttua keväällä 1917 toiminta sallittiin jälleen. Partiosta muodostui isänmaallisia ja uskonnollisia arvoja ja kansallista perinnettä korostava järjestö. Sen ensimmäiseksi kunniapartiolaiseksi valittiin kenraali Mannerheim.

Vuonna 1939 Suomessa oli 560 lippukuntaa ja 27000 partiolaista. Sotien jälkeen partiosta kasvoi Suomen suurin nuorisojärjestö.

Liikkeen suosio väheni 1960-luvuilla mm. muuttoliikkeen ja nuorison politisoitumisen myötä. Partioliikkeessä keskusteltiin kriittisesti toiminnan sisällöstä, mm. partiolaista ja -lupauksesta ja merkkijärjestelmästä.

Vuonna 1972 partiopoikien ja tyttöjen järjestöt yhdistyivät Suomen Partiolaiset -organisaatioksi. 70-luvulla alkoi uusi kasvu. 1990-luvulla jäsenmäärä nousi 80 tuhanteen, josta se on laskenut nykyiseen n. 70 tuhanteen.

Partiolaisten nykyihanteita ovat mm. itsensä kehittäminen, toisten kunnioittaminen, auttaminen ja palveleminen, uskollisuus ja luotettavuus, luonnon suojelu, kansainvälinen ystävyys ja elämän totuuden etsintä. Uskonto kuuluu edelleen partioliikkeen arvoihin, ja tunnuksena on yhä vanha tuttu "Ole valmis".

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: järjestöt, leirit, nuorisojärjestöt, paraatit, partio, partiolaiset, vapaa-aika