Jari Aarnion lapsuuden kotimaisemissa Helsingin Maunulassa huumausaineiden käyttäjät olivat arkinen näky, joilta pikkupojatkaan eivät välttyneet. Narkkarit tapasivat ryöstää lapsilta rahat tuon tuosta ja näin kävi muutaman kerran myös Jari Aarniolle, kunnes hän oppi piilottamaan rahansa niin hyvin, ettei niitä enää viety.

Osa lapsuudenaikaisista narkomaaneista on kuollut, osa elää ja osa vaikuttaa jopa korkealla huumeliigan hierarkiassa. Liigoissa on tiukka hierarkinen rakenne, jonka huipulla ovat kilpimiestensä suojissa lymyävät pomot. Huumeliigassa vallitsevat myös kovat lait. Kaikki pelkäävät eikä kukaan ole luotettava. Epäluulo ja stressi aiheuttavat huumemaailmassakin burn-outin.

Eroaminen liigasta on mahdotonta, sillä eroonpyrkijää seuraavat kuolemanuhka, väkivalta ja arkielämän häirintä. Stressi ja pelko helpottavat vasta sitten, kun multaa on päällä.

Huumemaailmassa ei ole onnellisia tarinoita eikä sankareita. On vain tuhottuja ihmisiä, rikottuja perheitä, menetettyjä mahdollisuuksia ja loputonta pelkoa.

Teksti: Sirpa Jegorow

AVAINSANAT: haastattelut, Helsinki, hierarkia, huumausaineet, huumausainerikokset, huumeet, huumerikokset, Maunula, narkomaanit, omaisuus, pelko, poliisi, rikokset, stressi, vankilat

Anna palautetta sivun sisällöstä