"Kun aletaan tekemään taidetta, kaikki on menetetty, elokuva on tarina eikä taide", totesi Kaurismäki Venetsian elokuvajuhlilla kuvatussa haastattelussa. Omaperäinen tyyli ja tarinat ovat tehneet Kaurismäestä yhden arvostetuimmista suomalaisista elokuvantekijöistä.

Elokuvahistorioitsija Peter von Bagh jakaa Kaurismäen elokuvat klassikkofilmatisointeihin, hupielokuviin ja työläiselokuviin. Kaurismäki itse sanoi 90-luvulla antamassaan haastattelussa tekevänsä kahdenlaisia elokuvia, yhteiskuntakuvauksia ja "däigädäielokuvia". Hän kuvaili toisen edustavan vasenta ja toisen oikeaa aivolohkoaan.

Kaurismäen tavaramerkki on alusta asti ollut minimalistinen tyyli, jossa hiljaisuus kertoo sanoja enemmän. Hupielokuvien ja klassikkosovitusten jäätyä taa ovat huumorin ja melankolian sävyttämät elokuvat käsitelleet yleensä tavallisia ihmisiä kovan yhteiskunnan armoilla. Yksi vahva teema on ollut ihmisen arvokkuus.

Jo Rikos ja rangaistus -elokuvasta (1983) lähtien Kaurismäen elokuvien kuvaajana on toiminut Timo Salminen. Luottonäyttelijöihin ovat lukeutuneet mm. jo edesmennyt Matti Pellonpää sekä Kati Outinen.

Kaurismäelle myönnettiin taiteen akateemikon arvonimi toukokuussa 2008. Perusteluissa todettiin Kaurismäen olevan harvoja suomalaisia taiteilijoita, jonka erityinen tyyli tunnetaan maailmanlaajuisesti.

Teksti: Heidi Sommar

AVAINSANAT: akateemikot, Aki Kaurismäki, boheemit, elokuva, elokuva-ala, elokuvafestivaalit, elokuvakerhot, elokuvakulttuuri, elokuvaohjaajat, elokuvateollisuus, melankolia, minimalismi, moraali, palkinnot, taide, taiteilijat, yhteiskuntakritiikki