Talvisodan aikana marsalkka Mannerheim totesi vallinneet kunniamerkkisäännökset puutteellisiksi. Mannerheim katsoi, että urhoollisuus on voitava palkita sotilasarvosta riippumatta.

Uusi asetus otettiin käyttöön välirauhan aikana. Sen mukaan sotilas saatettiin sotilasarvosta riippumatta nimittää joko 1. tai 2. luokan Mannerheim-ristin ritariksi "erinomaisen urheuden, taistellen saavutettujen erittäin tärkeiden tulosten tai erikoisen ansiokkaasti johdettujen sotatoimien palkitsemiseksi".

Vuoteen 1945 mennessä 1. luokan Mannerheim-ristin saivat Suomen marsalkka Mannerheim ja kenraali Heinrichs, 2. luokan Mannerheim-ristin sai 191 henkilöä, joista neljä kahdesti.

Kutsua itsenäisyyspäivän vastaanotolle ritarit kuitenkin saivat odottaa liki 50 vuotta.

Presidentti Koiviston aikana heistä muutamat saivat kutsun juhliin. Vuodesta 1994 kaikki ritarit ovat presidentti Ahtisaaren aloitteesta olleet puolisoineen juhlien itseoikeutettuja kunniavieraita.

Tuolloin ritareista saapui paikalle nelisenkymmentä. Heistä ensimmäisenä presidenttiä kätteli ritarikunnan vanhin, jalkaväenkenraali Adolf Ehrnrooth.

Sisääntulo vakiintui tv-katselijoiden mielissä traditioksi välittömästi. Myös tv-toimittajat tituleerasivat mieluusti vuosina 1994-2000 ensimmäisenä sisään astunutta Ehrnroothia "juhlien tärkeimmäksi vieraaksi".

Vuonna 2009 ritareista oli elossa enää kolme. Linnassa heitä edusti kapteeni Tuomas Gerdt.

Kesäkuussa 2010 ritareiden määrä putosi kahteen. Maanviljelijä, talousneuvos Onni Määttänen kuoli 13.6.2010. Määttäsen poismenon jälkeen ritareista on Gerdtin lisäksi elossa enää majuri Heikki Nykänen.

Teksti: Petra Himberg

AVAINSANAT: arvomerkit, arvostus, Helsinki, itsenäisyyspäivä, jatkosota, kunniamitalit, kunnioitus, Linnan juhlat, Mannerheim-ristin ritarit, Marskin ritarit, perinteet, presidentinlinna, presidentit, ritarikunnat, ritarimerkit, sota, sota-aika, sotahistoria, sotaveteraanit, talvisota, televisiointi, yleisötoiveet

Anna palautetta sivun sisällöstä