Karri Miettinen astelee uudella levyllään Antti Hammarbergin, Juhani Leskisen ja Matti Salon jalanjäljissä. Albumi on miehen itsensä sanoin urbaani folk-levy.

Ajan henkeä puhkuvan äänitteen vastaanotto on ollut lievästi sanottuna positiivinen ja tuntuu, että ensimmäistä kertaa suomalaisen hiphop-muusikon nimi soi valtakunnallisessa mittakaavassa duurissa muidenkin, kuin rap-kansan huulilla.

Sanoitukset ovat protestihenkisiä, oivaltavia ja tuttuun tapaan asian ytimessä. Muutama kappaleista edustaa perinteisempää folkkia, mutta Kalpeanaama ei toki ole unohtanut juuriaan. Suurin osa taustoista on tutun läskejä, nekin kansanmusiikkivivahteita hyödyntäen.

Kupletin juoneen istuvat myös albumin monet vierailevat artistit. Mukana ovat mm. Herra Ylppö, Helsingin jazz-suuruus Timo Lassy, romanilaulaja Hilja Grönfors, malilainen Terakaft ja joikaaja Wimme Saari.

Ajankohtaisen kakkosen ja aamu-tv:n vieraana käväissyt Paleface puhuu suomalaisesta yhteiskunnasta ja politiikan käymistilasta sekä esittää albuminsa ensimmäisen ja viimeisen kappaleen. "Kalpeaakin kalpeempaa" on Palefacen osuva tribuutti Juice Leskisen käännöstyölle Procol Harumin "A Whiter Shade of Pale" -ikivihreään.

Teksti: Janne Leppänen

AVAINSANAT: folk, haastattelut, Helsinki, helsinkiläiset, ikivihreät, Järvenpää, järvenpääläiset, kansanmusiikki, kitarat, laulajat, MC:t, musiikkiesitykset, politiikka, protestilaulut, protestit, rap, suomen kieli, suomirap, uusmaalaiset, vasemmistolaisuus, yhteiskuntakritiikki

Anna palautetta sivun sisällöstä