Agneta Elisabeth Lindqvist (1945-2007) teki ensimmäisen levytyksensä vuonna 1962 kitarayhtye The Savagesin säestyksellä. Varsinaisen läpilyöntinsä hän kuitenkin teki vuosikymmenen puolivälissä noustuaan kotimaisen folk-aallon erääksi keulakuvaksi.

Bosse ja Robert Österbergin kanssa tehtyjen folkhittien ohessa ilmestyi myös Ankin soololevytyksiä, joista tunnetuimpia olivat Ne kesäyöt ja Vanhan korpin varjo.

Ensimmäinen soolo-lp Anki yksin ilmestyi vuonna 1966. Bluesista Jacques Brelin ja Buffy Sainte-Marien tuotantoon ulottuva kappalevalikoima oli Ankille luonteenomainen.

Hän raivasi myös pop- ja rockmusiikin piirissä tietä naisartisteille. Vuosina 1966-68 Anki kiersi maata Danny-shown "leading ladyna".

Hän seurasi tv-toimittajana rock- ja nuorisokulttuurin uusia, radikaaleja virtauksia ja kiinnitti myös omalle kesäkiertueelleen ruotsalaisen undergroundbändi Bady Grandmothersin.

Vuonna 1969 Anki oli organisoimassa hippimusikaalin Hairin eli Hårin esitystä Svenska Teaterniin. Siitä alkoi pitkä yhteistyö Hectorin, Sakari Lehtisen ja Cay Karlssonin kanssa folk- ja maailmanmusiikkiyhtye Cumuluksessa, jonka riveissä hän teki toistakymmentä albumia.

Ankin vuonna 1976 tekemä Runoja-albumi oli Suomen ensimmäinen levy, jolla kaikki lauluntekijät ja muusikot olivat naisia.

Laulajana Anki piti tekstien sisältöä aina olennaisen tärkeänä. Omia kappaleita hän teki yli 80. Hänen viimeinen levytyksensä ilmestyi vuonna 2003.

Siviilissä Anki työskenteli YLE FST:n viihdeohjelmien tuottajana ja ohjaanana. Laulaja kuoli 62-vuotiaana Muoniossa.

Teksti: Jukka Lindfors

AVAINSANAT: folk, iskelmät, laulajat, maailmanmusiikki, popmusiikki, rock